Haataisen ja hallituksen harhaopit

Tuula Haatainen kirjoittaa TEMatiikkaa-blogissa, että teot rasismia vastaan työelämässä ovat tie menestyviin yrityksiin ja hän väittää tutkimusten osoittavan, että monimuotoinen työyhteisö on organisaatiolle menestystekijä, ja että yritys, jonka työntekijät edustavat eri etnisiä ryhmiä ja sukupuolia, menestyy verrokkiaan paremmin ja mitä monimuotoisempi yrityksen johtoporras on, sitä innovatiivisempi yritys on kyseessä. Hän mainitsee, että jos ihmisen nimi tai äidinkieli viittaa taustaan Suomen ulkopuolella, hänen on huomattavasti vaikeampi saada kutsu työhaastatteluun, vaikka hänen koulutuksensa, työkokemuksensa ja kielitaitonsa olisi täysin sama kuin muilla hakijoilla. Hänen mielestään työelämän rasismin ja syrjinnän aktiivinen torjuminen on ihmisoikeuskysymys ja että se tukee ihmisten mahdollisuuksia olla osallisina yhteiskunnassa sekä työllistyä ja edetä osaamistaan vastaaviin tehtäviin.  Vieläpä pitäisi ”luoda polkuja valtion virkoihin vähemmistötaustaisille työnhakijoille.

Täytyypä tässä ihmetellä, onko kokonaan jäänyt tutkimus tekemättä, kuinka moni suomalainen on laittanut kymmeniä, jotkut jopa satoja hakemuksia ja jäänyt nuolemaan näppejään, jopa vaille minkäänlaisia vastauksia? Todellakin olisi aiheellista nyt paneutua suomalaisen työvoiman työllistämiseen ja lopettaa ulina ulkomaisen ”osaavan” työvoiman tarpeesta, mitä Saarikkokin on maininnut olevansa vailla Suomen työvoiman tarvetta paikkaamaan. Melkoista osaamattomuutta tuntuu olevan hallituspuolueissa, kun kotimainen työvoima ei kiinnosta.

Mitä sitten tarjotaan suomalaisille, se onkin käsittämätön asia. Aktiivimalli kakkosta tarjotaan, mikä ei ainakaan edistä todellista työllistymistä. Se on vain keino pyrkiä pakottamaan suomalaiset töihin niin vähällä palkalla, millä ei tule toimeen. Suomalaiset saavat työnhakuvelvoitteita, mutta työn saanti onkin kokonaan toinen asia, mikä ei niinkään toteudu.  Kannattamattomissa pätkätöissä ei työmotivaatio kasva, työuralla ei voi edetä, eikä voi edes saada tyydytystä tekemästään työstä ja työn lyhyt, tai epävarma kesto ei anna mahdollisuuksia tulevaisuuden suunnitelmille. Hädin tuskin voi yltää Maslowin tarvehierarkian ensimmäiselle portaalle, eikä sekään edes ole kovin varmaa, täyttyykö sen mukaiset fysiologiset tarpeet, kuten ruoka, koti ja lepo. Työssäkäyntialue on laaja, työmatkakustannukset nousevat yli sietorajan, josta kiittäminen vihreää ilmastohuumaa, joka jopa vähentää työpaikkoja Suomesta. Ihmeteltäväksi jää, mihin niitä ulkomaisia ”huippuosaajia” tulevaisuudessa tarvitaan.

Suomi olisi paljon parempi maa asua ja elää, jos vihdoin ja viimein lopetettaisiin rasismilla ratsastaminen, mitä Haatainenkin parhaillaan tekee ja jos tehtäisiin se oikea ilmastoteko, pidettäisiin teollisuus Suomessa, työllistettäisiin suomalaiset sellaisella palkalla, mikä takaa kohtuullisen ostovoiman.