Helsingin kuningasajatus ja lahjat lapsiperheille

Ja tapahtui niinä päivinä, Helsingin kaupungissa, Vapaavuoren ollessa pormestarina,  valtuustolta tuli käsky, että että kaikki, yli yksivuotiaat lapset tarhattaisiin, kukin omaan päiväkotiinsa ja kotihoidontuesta leikattaisiin 200 eur  heidän vanhemmiltaan pois.Miksi , ihmettelivät vanhemmat hädissään, koska tapanahan oli, että  täällä Suomessa perheet saavat hoitaa lastenhoitoasiansa itsekseen. Jokaisella on  oikeus laittaa lapsi tarhaan taikka hoitaa hänet kotona 3 ikävuoteen asti.

Turhaanko, sotien jälkeen, ihmiset ovat tehneet työtä ja maksaneet veroja niska limassa, parantaakseen Suomen  sosiaalisia oloja ja turvatakseen jälkikasvunsa ja heidän jälkikasvunsa hyvinvoinnin?  Nyt sitten vedetään matto alta perheiltä, jotka haluavat pitää lapsensa kotihoidossa vähän pidempään ja kotihoidontuki on antanut siihen mahdollisuuden. Eivät kaikki ole niin rikkaita, että voisivat olla lapsensa kanssa kotona, ilman sitä pientä avustusta, minkä nyt ovat saaneet. Alkaa tuntua liki siltä, että suomalainen lapsi on ”ylellisyystuote”, johon ei kohta ole kenelläkään varaa. Siihenkö Helsinki pyrkii?

Kornimmaksi asia vaan menee, kun syy siihen leikkaukseen selvisi. Tukea leikataan siksi, koska maahanmuuttajataustaiset perheet eivät laita/ halua laittaa lapsiaan päiväkoteihin ja esiopetukseen kieltä oppimaan. Eivät kait halua, että lapset soljahtaisivat kivuttomasti  länsimaiseen yhteisöön sisälle ja luulevat, että he menettävät omat, perheensä identiteetin ja kulttuurinsa siinä samalla. Näinhän ei asia ole.

Samaan aikaan, kun heidän lapsensa ovat tarhoissa ja oppivat kielemme ,voisivat ummikoäidit käydä kielikoulua niin, että pärjäisivät yhteiskunnassamme ainakin välttävästi.Siinä on myös avain mahdolliseen työelämään taikka koulutukseen pääsemiseksi.  Ei se töihinmeno ole yksinomaaan kantasuomalaisten äitien velvollisuus ,vaikka niin kait luullaan, kun heitä töihin ollaan patistelemassa oli töitä taikka ei.

Meillä on vielä paljon tänne tulleita, jotka eivät vuosienkaan jälkeen osaa kieltä ja joutuvat käyttämään tulkkeja asioidessaan. Se ei ole mitään halpaa lystiä sekään.

Siinä vaiheessa sitten, kun koulu alkaa, niin  lapset ovat ongelmissa, joita on hyvin vaikea jos ei mahdotonta korjata. Lapset eivät pääse yhteisöön mukaan kielipuolisina ja se aiheuttaa heille  varmastikin erilaisia traumoja, kärsimyksiä, koulukiusaamisia ja ehkä radikalisoitumistakin jos huonosti käy. He eivät myöskään pysty opiskelemaan siten kuten pitäisi ja siinä ei totisesti auta se oppivelvollisuuden lisäyskään. Jos ei ole alku ollut kohdillaan niin sitä ei viimeinen vuosi muuta mihinkään. Lapset yksinkertaisesti jäävät kaiken ulkopuolelle. Se ei ole yhteiskuntamme syy eikä tarkoitus, koska täällä annetaan ihmisille erilaisia mahdollisuuksia käytettäväkseen, jos vaan haluavat.On lasten  vanhempien vika, jos ikäänkuin ”varastavat” lapsiltaan ilmaisen  vieraan kielen.

Näyttää olevan  niin, että kielitaidottomien perheitten takia, pakotetaan sellaistenkin perheitten lapset, jotka hallitsevat kielen , jo yksivuotiaina tarhoihin ja perheiltä viedään rahat . Ei kait ole helsinkiläisten lapsiperheitten asia kotiuttaa tänne tulleita  niin, että oppivat kielen  ja vielä maksaa kustannuksia niillä 200eurosilla, mitkä heiltä viedään pois.Kuka korvaa vanhemmille myöskin  sen pahan mielen ja ahdistuksen, kun joutuu laittamaan yksivuotiaan kodin ulkopuolelle, juuri sinä aikana, kun hän eniten sitä äitiä tarvitsisi? Kyllä, tietysti maahanmuuttajaäiditkin ahdistuvat, mutta asiahan on niin, että kun perheet päättävät mennä asumaan vieraaseen ympäristöön ja maahan, niin silloin pitää ajatella asia siltä kantilta, että myönnytyksiä on tehtävä. Se on sitä velvollisuutta uutta kotimaata kohtaan.

Kuinka paljon tulee maksamaan kaikki  ne uudet päiväkodit työntekijöineen joita tämä ”uudistus” vaatii. Maksaa varmastikin hunajaa ,mutta ”rahhoohan on”? Vai onko?

Yhteiskunnassamme on oikeuksia, mutta myöskin velvollisuuksia ja se on tainnut monelta tänne tulijalta unohtua, jos heille on edes asiaa kerottukaan. Oikeudet ovat taatusti tutut  jokaiselle, mutta ne velvollisuudet eivät. Mielestäni niihin velvollisuuksiin kuuluu myöskin opetella maan kieli ja panna lapset tarhaan niin, että hekin sen kielen oppisivat jo pieninä, koska kielet tarttuvat parhaiten päähän juuri lapsina.

Maahanmuuttajaperheiden tukiasiat pitäisi panna uuteen uskoon sillä tavalla, että porkkanoita tulee jos velvollisuudet täyttyvät, muuten ei. Saammehan me muutkin ”erilaisia asioita/ avustuksia/ palveluja” erilaisilla kriteereillä. Muuten olen sitä mieltä,että meitä muita ei pidä panna täällä  sijaiskärsijöiksi asioihin, jotka eivät ole meidän hallinnassamme.