Miksi Greta menee tunteisiin?

En ole kovinkaan aktiivinen ilmastoasioissa. Elän laiskana, uskossa siihen, että muut itseäni vihreämmät hoitavat asiat kuntoon puolestani. Perusfaktat on mulla kuitenkin tiedossa:

  • Ilmaston lämpeneminen ei vaikuta positiivisesti kovinkaan moneen asiaan, aiheuttaa rankempien sääilmiöiden rankentumista ja tekee maapallon joistain osista sen verran elinkelvottomia, että ilmastopakolaistulva on vain ajan kysymys.
  • Ilmastodenialismin taustalla olevat lonkerot luikertelevat useimmiten esiin fossiilisten polttoaineiden lobbaajien hihoista.
  • Denialismi voi myös esimerkiksi pohjata vain puhtaaseen haluun olla eri mieltä, joko periaatteellisena vastarannankiiskeytenä tai koska epämiellyttävä totuus sattuu. Myönnettäköön silti, että eihän se kyllä mieltä nostata, jos ajoneuvonsa polttoainekustannuksia rassataan ylöspäin jossain muualla ja samalla jostain muualta vielä syyllistetään ratin takana istujaa.

Rakastan ilmiöiden seuraamista ja niitähän tämä ilmastokeskustelu on synnyttänyt. On koululaislakkoja, niiden vastustamista ja jopa nuorten uhkaus olla lisääntymättä, jos ilmastoasialle ei tehdä mitään.

Ja sitten on Greta Thunberg. Ruotsalaisteini, joka on nostettu ilmastosymboliksi teemallaan: “Älkää kuunnelko minua. Kuunnelkaa tiedettä.” 

Gretaa itseään suurempi ilmiö on mielestäni hänen vihaaminen, etenkin netissä. Kaava on aika selkeä. Siellä missä Greta mainitaan, ovat kommenttikentät täynnä aikuisten ihmisten mielipahaa hänen olemassaolosta ja sanomisistaan. Suoranaista vihaa häntä kohtaan lietsotaan monesta kulmasta; mennään ulkonäön kautta henkilökohtaisuuksiin, kutsutaan mielenvikaiseksi, kehitellään kaikennäköisiä salaliittoja hänen taustoistaan, mutta harvoin häntä vastaan väitellään asiallisesti tai lyöden faktoja tiskiin.

Kuvafoorumi Ylilaudan ameriikanserkun 4chanin politiikkaosastolla pakkomielle Gretan rattaiden kapuloinnissa on mennyt jo sen verran pitkälle, että sivulla on keretty pallottelemaan ideaa, jossa hänen imagonsa saataisiin yhdistettyä osaksi valkoista ylivaltaa, esim. ekofasismin kautta. Samankaltaisen asian päällä leijui myös laajalle levinnyt tviitti, jossa provokaattori Dinesh D’Souza vertasi Gretan ulkonäköä natsiprogandassa käytettyyn kuvastoon saparopäisestä arjalaistytöstä. Tarkoituksenaan myös samalla maalata absurdia kuvaa, kuinka natsit olivatkin oikeasti vasemmistolaisia.

Miksi Gretaa sitten vihataan?

Onko tässä kyse perinteisestä ooppas tytöntyllerö hiljaa kun et mistään mittään tiiä -vähättelyasenteesta? Kumpuaako suuttumus siitä, että häntä ei saadakaan hiljennettyä? Lietsoontuuko se vielä lisää siitä, että asperger-ihmiset ovat taipuvaisia sanomaan asiat suoraan ja niin kuin ne ovat?

Ovatko faktat ilmastoasioista menneet tunteisiin ja tätä pahaa oloa on purettava jotenkin?

Onko kaikki vain fossiilisten polttoaineiden lobbauslafkojen masinoimaa propagandaa?

En yllättyisi, jos kohta joku alkaa julistamaan Gretan olevan itse antikristus.

LeoLemmetty

Olen töissä Uuden Suomen toimituksessa ja blogipalveluissa. leo.lemmetty(ät)almamedia.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu