Kulkukoirat
Venäjä vihaa kaikkein eniten Euroopan Unionia. Unionin demokratiabakteerihan jo muhii Kremlin muurin rakosissa.
Nyt Venäjä on paljastanut mitä pahaa EU on aiheuttanut mm. Serbiassa: EU on direktiivissään määrännyt että kulkukoiria ei saa tappaa. Niinpä Serbiaan on muutamassa vuodessa tullut lisää miljoonia kulkukoiria. Niistä on paljon harmia, eläkeläisten vähäiset lihaostoksetkin päätyvät helposti koirien suihin.
EU:n puolustajat puolestaan väittävät että ei ole julkaistu mitään direktiiviä kulkukoirista ja siksi toisekseen Serbia ei ole EU:n jäsenkään.
Itseäni vistottaa,että noista eteläisimmistä maista tuodaan meille noita kulkukoiria meidän joidenkin ihmisten hyväntahtoisuuden vuoksi.
Siinä luonnevikaisten pelastamisessa sitä puuhaa riittää. Tuliaisina saadaan kaikki mahdoliset taudit.
Noille koirille,jotka ovat koko elämänsä potkittuna olleet,niin ainoa oikea vaihtoehto olisi lopetus.
Noiden koiralle ominaiset luonteenpiirteet on tuhottu jo pentuna.
Ilmoita asiaton viesti
Täysin samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa lähes kaikki 30%:n ja 60 %:n alennuksella myytävät jauhelihat päätyvät eliittikoirien suuhun.
Syy tähän on se, että monet köyhät vanhukset eivät jaksa käydä kaupassa myöhään iltaisin, jolloin ne tulevat myyntiin.
Ilmoita asiaton viesti
No hyvä, että edes niiden suihin, etteivät jää mätänemään. Noita 30%:n alennuksia kyllä näkyy muulloinkin kuin iltamyöhäisellä. Kuinka monessa marketissa ja kuinka usein noita 60 %:n alennuksia edes onkaan?
Ilmoita asiaton viesti
Esim. joissakin Alepan myymälöissä 30% alennuksella olevat tuotteet saa 60% alennuksella klo 9 jälkeen.
En usko, että varakkaat koiranomistajat noita viitsivät lähteä iltamyöhällä hakemaan. Minä kyllä käyn noin kerran viikossa hankkimassa ostoskorillisen noita aletuotteita ihan itse syötäväksi ja laitan pakastimeen. Näin suht pienituloisella eläkeläisellä riittävät rahat myös matkusteluun ja harrastuksiin, seikka jota Juha Hämäläinen jaksaa täällä aina ihmetellä 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Naudanlihaa ostan aina noilla prosenteilla, tosin en ole 60 %:n alennuksiin törmännyt niiden ollessa voimassa. Sen voi sitten panna marinadiin vielä muutamaksi päiväksi edelleen mureutumaan. Nenä kertoo onko pilaantunut, eivät mitkään päivämäärät paketin kyljessä. Vielä ei ole kertaakaan päässyt pilaantumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pari muistelua kulkukoirista Itäisen Euroopan fillariretkiltäni,
(1) Bulgariassa kuuma keskipäivä. Syön eväitäni. Kas, pari pientä koiraa tuli viereeni. Kerjäävät ruokaa. Tavoistani poiketen sipaisen makkarapätkät koirille. Käden ulottuville eivät tule.
– Mutta lähtiessä lähtevät perään. Siinä oli kiltti ihminen. On pakko tiputtaa ne vauhdilla. Kyynel tulee silmään. Minä teeskentelin ystävää ja sitten petin.
(2) Romanian vuorilla ilta hämärtyy. On pakko vetäistä teltta vuorenrinteeseen, katseiden ulottuviin. Kas ensimmäinen tulee, sitten toinen… ja lopulta niitä on ympärilläni kymmenkunta. Istun teltan ja syön makkaraa. Minullakin on nälkä. Yksi roikale vetäisee vierestäni makkaran. Käsi salaman perään. Kamppailemme, valtaosa tulee minulle. Puukolla pätkä pois ettei limat vaihdu ja loput syöntiin.
– Yön olivat teltan ympärillä.. aamulla mietin, että tämä oli varmaan turvallisin telttayö elämässäni. Kymmenkunta kolmenkymmen kilon huiteilla olevaa kulkukoiraa oli kaverinani.
Yleistäen: Kulkukoiria on, ei kuitenkaan niin paljon kuin täällä taidetaan kuvitella. Kulkijaa ne eivät haittaa. En tiedä, miten ongelma voitaisiin ratkaista.
– Ennen vanhaan oli Suomessakin kiva kun metsästyskauden ulkopuolella saivat kylän koirat vapaasti kuljeskella. Nyt kaikki on niin kontrolloitua.
Ilmoita asiaton viesti
Miten niin metsästyskauden ulkopuolella? Juuri silloin oli koirien kiinnipitoaika.
Nykylain mukaan (järjestyslaki) koiran pitää olla aina kytkettynä tiheään asutuilla alueilla oman pihan ulkopuolella. Metsässä taas sen pitää olla joko kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä. Tuo jälkimmäinen ehto täyttyy, jos koira on riittävästi koulutettu, se tulee käskystä luokse tai se voidaan käskystä pysäyttää paikalleen. Tähän ei ole mitään kalenteriajallista riippuvuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs kaverini oli 60-luvun lopulla Sauli-Arabiassa töissä pari vuotta.
Toi tullessaan paikallisen aavikkokoiran, minkä sitten 4 kuukauden karanteeniin jälkeen sopeutti sisäsiistiksi kotikoiraksi.
Kertoi sitten parin vuosikymmenen jälkeen, että hänellä eikä hänen vanhemmillaankaan ole koskaan ollut parempaa ja uskollisempaa koiraa.
Ilmoita asiaton viesti
Minä yritin kertoa viimeisimmän jutun Balkanilta jossa Venäjä valehtelee härskisti. Tällaiseen venäläisten mollaamisyritykseen putinistit vastaavat sotkemälla keskustelun ettei viesti menisi niin hyvin perille. Tässä olikin helppoa vaihtaa Venäjän valhtelu koiriin.
Ilmoita asiaton viesti
Arvoisa Leo Mirala! Bloginne ja sen sisältö käsittelee kulkukoiria. Kuvakin on koirista. Ilahduin entisenä Animalian jäsenenä, kolmen snautserin elämän läpivieneenä että muitakin koiraystäviä kuin minä.
Tekstinne väitteet olivat epäselvästi perusteltuja. Kenties kulkukoirat tulevat Serbiaan rajan ylitse? – pakenevat Eu:n tappajia kuin libyalaisest Italian, Ranskan ja Britannian hävittäjiä kymmenisen vuotta sitten.
Mutta, siinä mielessä olette tosiasioiden tiellä, että kokemukseni mukaan Serbiassa ei ole kulkukoiria juurikaan. Kahdesti olen ajanut ao. maan halki, idästä länteen ja etelästä pohjoiseen.
– Serbia on muuten maantieteellisesti harvinaisen jakautunut maa. Belgradin pohjoispuoli on Pohjanmaata tasaisempi. Vuoristoylänkö vuoristoa, mutta harvinaisen miellyttävä kulkea.
Niin yllättävää kuin se onkin, Serbia on Venäjän ohella Euroopan turvallisimpia maita fillarituristin kulkea.
Ps. Tekstinne ymmärtämättömyys käy nyt teidän omaan pirtaanne. Eikö karjalaistaustaiset käytä sitä sanaa pirta? Kyllä se siitä. Leppoisemmin ja perustellummin kiitos, niin ei tule väärinkäsityksiä.
– ja minun lokeroiminen oli huonoa tapaa. Luopukaa siitä tavasta. Epäkohteliasta nuoremman opastaa vanhempaa, mutta ehkä sallitte sen kehitysvihjeiden vuoksi?
Ilmoita asiaton viesti
Tuhannet kiitokset palautteesta. On tietysti kirjoittajan vika miten juttu ymmärrtetään. Otsikkoni oli täysin väärä. Olen kirjoitellut lukemattomia vastineita pelkän otsikon väitteen pohjalta lukematta itse juttua.
Kerran pohdin sanontaa – Vanhuus ja viisaus.
Kun olin täyttänyt 70 vuotta, en löytänyt mitään viisasta elämästäni.
Kun lähestyin 80:aa vuotta, löysin yhden asian missä olin ollut viisas.
Kun täytin äsken 84 vuotta, mietin asiaa uudestaan. Muistin vain että olin kerran toiminut viisaasti mutta en muistanut mikä se asia oli.
Ilmoita asiaton viesti