Pinna kiristyy…

Jo vuoden olen ollut kuuliaisesti eristyksissä. Olen käynyt silti  joka päivä kävelyllä. Vaivaisille vanhuksille istumapaikat ovat tärkeitä, minäkään en jaksa kuin kävellä hissukseen ja pienen matkan kerrallaan. Vähän väliä pitää levätä. Mutta penkit on  kaikkialta poistettu, paikoin tarpeettomasti.

Tänään kävelin aurinkoisessa säässä ostarille, istahdin väsyneenä aulassa olevalle penkille. Pian tuli kaksi myyjää jotka kehoittivat poistumaan. Analysoin tilannetta, iso ilmava eteishalli, melkein kuin rautatieasema, aivan tyhjä. Miten minä voisin olla uhka? Olin hyvin väsynyt ja valmiiksi kiukkuinen, en viitsinyt ruveta ruikuttamaan sydänvaivoista ja anomaan paria lisäminuuttia.

Ensimmäisen kerran elämässäni haukuin nämä myyjät, vertasin heitä natsivartijoihin jotka noudattavat vain käskyjä ja syyllistyvät pahoinpitelyyn. Inhimillinen myyjä olisi voinut kysyä vanhukselta että miten hän jaksaa, pitäisikö tilata kenties ambulanssi. Mutta ei, käskyjä on noudatettava. Ehkä olin myyjille liian ankara, mutta mitkään loogiset perustelut tuskin olisivat heihin vaikuttaneet, hehän vain noudattivat käskyjä.

Jos tämä pandemia joskus päättyy, niin jää katkeruutta tarpeettomista rajoituksista ja sulkemisista. Papit ja sosiaalitantat lopettivat ihmisten auttamisen heti kun siihen tarjoutui hyvä syy. Onneksi sairaanhoito paljon vaikeammissa olosuhteissa on jaksanut hoitaa velvollisuutensa.

+7
LeoMirala
Helsinki

Elämää 83 vuotta nähnyt originelli evakko, parantumaton humoristi, vääntää juttua vakavistakin aiheista, pahinta on kun joku uskoo niitä, nukutuslääkäri on ollut ainoa joka on saanut ukon hiljennettyä...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu