Kultaako aika muistot?

Usein kuulee sanottavan, että aika kultaa muistot. No voihan se ja varmaan joissain asioissa ja tapahtumissa niin tehdäkin. Mutta minäpä kerron muistoja omasta nuoruusajasta ja tosielämästä missä ajan ei ole edes tarvinnut kullata muistojani. Siks kivaa tuo aika oli. Joku toinen voi olla samaan aikaan eläneenä ja samat kokeneena aivan eri mieltä. Mutta tästäpä se lähtee minun näkemys aikaan entiseen….

Minun nuoruudessani 60- luvulla oli kysymättäkin selvää, että jokainen nuori lähti johonkin työhommaan.  Me pojat lähdimme yleensä asiapojiksi (tsuppari) johonkin yrityksiin tai kauppaliikkeisiin ja useat tytöt löysivät työnsyrjää perheissä joissa tarvittiin kotiapulaista (piikaa) hoitamaan tai kaitsemaan perheen lasta/lapsia, jotta vanhemmat saattoivat käydä työssä. Sanottakoon vaikka oikeissa töissä. No niin, sitten se ansiopuoli…

Palkka tuosta nuoren tekemästä työstä ei tietenkään päätä huimannut, mutta se opetti nuorta heti alkuun, että raha ei kasva puussa ja minkä itse tienaa niin oppi arvostamaan ja oppi elämään tulojensa mukaan. Noin siis ennen ja minä ainakin näen tuon ajan ihan hyvänä aikana. Tuo aika opetti sen, että omillaan pitää oppia pärjäämään. Ja eikös sitä sanota, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa…

Minä voisin tuohon jatkaa vaikka sitäkin, että miksi sitten tänään nuoret eivät lähde piikomaan eivätkä tsuppareiksi, mutta jätän sen toisten kertomaksi. Niiden toisten, joiden arvot ovat erilaiset kuin minun…

Terveisin Seppo Leskinen

leskinen
Perussuomalaiset Oulu

X-kuntavaltuutettu Haukiputaalta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu