Lento kohti maailman loppua: Terhi Törmälehdon uutuus He ovat suolaa ja valoa

Terhi Törmälehdon kirjauutuus He ovat suolaa ja valoa sijoittuu pyhälle maalle ja on kipeän ajankohtainen. Lentokoneessa istuvat lääkäri Susanna, saksanopettaja Anu ja toimittaja, ehkä myös enkeli. Heillä on tehtävä Israelissa. Susanna on menossa vapaaehtoistyöhön juutalaisen siirtokunnan viiniviljelmille, Anun oma missio on kulkea johdatuksessa avoimin mielin ilman ns. pakollisia matkakohteita, ja toimittaja on juttukeikalla havainnoimassa tapahtumia palestiinalaisalueilla.
Susanna ja Anu ovat kristillisiä sionisteja. Kristilliset sionistit haluavat muun muassa edistää juutalaisten muuttoa diasporasta pyhään maahan. Kun kaikki juutalaiset ovat muuttaneet sinne – tehneet ns. alyan eli paluun -, on edessä viimeinen sota ja ankara ahdistus, jolloin kaikki kansat kääntyvät Jumalan valittua kansaa vastaan. Ahdistuksen aikana juutalaiset kääntyvät kristityiksi, ja Messias palaa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Lopun odotus väreileekin naisten ajatuksissa. Susanna on osallistunut Suomessa vapaaehtoisille maanpuolustuskursseille ja tietää, miten toimia poikkeusoloissa. Anu on keveämmän luokan maailmalopun odottajia: ”onkohan tämä nyt viimeinen kerta, kun lakkaan varpaiden kynsiä”.
Naiset eivät tunne toisiaan, osuvat vain samaan lentokoneeseen ja yhtenä aamuna samaan hotelliin; myöhemmin kirjassa heidän tiensä tosin risteävät.

Helluntailaistaustainen Susanna on naimisissa evankelisluterilaisen kirkon papin kanssa. He katsovat Israelia eri näkökulmista, mikä aiheuttaa kitkaa pariskunnan välillä. Susanna menee Israelissa vapaaehtoistöihin siirtokuntaan palestiinalaisalueelle Länsirannalle. Hän asuu yhteismajoituksessa eri maista tulleiden vapaaehtoisten kanssa. Heistä jää erityisesti mieleeni tanskalaisnainen, jonka videoblogeihin Törmälehto sijoittaa kristillisen sionismin ajatusmaailmaa.
Puoliso on Susannan mielestä historian väärällä puolella, rukoileekin väärin – vain rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta eikä palavasti Jumalan omaisuuskansan puolesta. Siirtokuntalaisia Susanna kutsuu pioneereiksi ja valitun kansan etujoukoiksi. Puoliso taas muistuttaa, että siirtokunta on rakennettu laittomasti palestiinalaisten alueille.
Susanna on rahoittanut juutalaisten paluuta, alyaa, ja tapaa yhden sponsoroimansa juutalaisnaisen. Tapaaminen osoittautuu pettymykseksi, sillä nainen puhuu vain kuntosalikortista ja paremmasta elämästä Israelissa.

Anu treenaa Duolingolla hepreaa ja on katsonut israelilaisia perhesarjoja televisiosta. Hän tapaa jo ensimmäisenä päivänä raitiovaunussa (käsittääkseni Jerusalemin ainoa raitiotielinja) kiinnostavan juutalaismiehen, johon hän tutustuu lähemmin, aina yhteisiin öihin asti. Anu on sinkku, ja hänen lähipiirinsä on Pietarit, Rovaniemellä Kansanlähetyken sinkkuillassa perustettu ryhmä. Anu lähettää Pietareille tekstareita ja kertoo kohtaamastaan miehestä.
– No? Tapasitteko messiaanisten juutalaisten kokouksessa? Joko olet kertonut hänelle Jeesuksesta? Innostuneet vastausviestit singahtelevat napapiiriltä.
Anu alkaa nähdä pyhän maan vähemmän idealistisessa valossa. Muurin takana on köyhyyttä, odottelua ja jonotusta. Taksinkuljettaja kertoo hänelle arjesta ja eriarvoisuudesta. Jeesuksen syntymäkirkon oppaalta, kristityltä mieheltä, Anu kysyy, kohtelevatko he kristittyjä huonosti. Ketkä ”he”, opas täsmentää? Anu tarkoittaa kysymyksellä muslimeja, opas vastaa muuta, kertoo, miten juutalaiset kohtelevat palestiinalaisia.
Raitiovaunussa kohdattu mies ei täysin vastaa Anun tilausta. Hän on maallistunut juutalainen, joka osallistuu hallituksenvastaisiin mielenosoituksiin, vasemmalle päin kallellaan (oijoi, märkä rätti Anun kasvoille) eikä juurikaan kiinnostunut uskonnoista. Päivällisellä Anu luulee lausuvansa koodin, kun sanoo, että pöydässä on viisi leipää ja kaksi kalaa. Mies ei tunnista koodintynkää.

Terhi Törmälehto oli keväällä 2023 Israelissa, ja samaan ajankohtaan eli maaliskuun alkupäiviin hän sijoittaa myös naisten vierailun ajankohdan – siis vajaa vuosi ennen kuin Hamas teki raa’an yllätyshyökkäyksensä ja vastaavasti Israel aloitti kovat vastaiskunsa Gazaan.
Vierailuun osuu juutalaisten purim-juhla, jota juutalaiset juhlivat iloisina ja hassuihin pukuihin pukeutuneina. Juhlan tausta on Vanhan testamentin Esterin kirjassa. Ester pelasti neuvokkuudellaan juutalaiset Babylonian kuninkaan neuvonantajan tappomääräykseltä.

Minun ainoa Israelin-matkani ajoittui syksyyn ja Jom kippur -juhlaan. Jom kippuriin eli suureen sovitusjuhlaan liittyy vuorokauden mittainen paasto ja hiljentyminen katumukseen.
Se oli omituinen kokemus: kokonaisen suurkaupungin Jerusalemin länsipuoli hiljeni, kaduilla ei kulkenut autoja eikä sitäkään ainoaa raitiovaunua. Lapset juoksentelivat huolettomina keskellä katuja, sillä liikennettä ei tarvinnut väistellä.
Jerusalem tuntui olevan täynnä uskontoja. Tietysti oma mieli oli virittynyt näkemään ja vastaanottamaan sellaista(kin), minkä se vain kuvitteli. Erikoisin kaupunki, jossa olen käynyt.
”Ajalle todella tapahtuu täällä jotakin”, huomaa Törmälehdon kirjan Anu.

Kirjan hienoin lause on peräisin Susannan pappispuolison suusta: ”Useimmille meille Jumala on salattu. Minusta salaisuus on oikeastaan Jumalan kaunein ominaisuus.”

Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelija Suvi Ahola arvioi Törmälehdon kirjan olevan kirjasyksyn merkittävin kirja. ”Törmälehdon romaanissa suomalaiset Israelin ystävät joutuvat miettimään uskonsa perusteita ja moraaliaan.”
Muutamia muita arviointeja lukiessani olen miettinyt ihmisten kuplia. Joku kirjoittaa, ettei koskaan ole kuullutkaan kristillisestä sionismista eikä joidenkin suomalaiskristittyjen Israel-hurmoksesta. Itse taas olen ainakin sivunnut kuplaa, jossa Israel Jumalan silmäterä -ajattelu on ihan relevanttia.
Törmälehto kuului nuorena äkkiväärän kääntymyksen kokeneena helluntaiseurakuntaan, josta hän on sittemmin irrottautunut. Törmälehto kävi ensimmäisen kerran Israelissa nuorena, koska kuului raamattuvisan voittaneeseen joukkueeseen. Se sai palkinnoksi viikon kiertomatkan Israelissa. Kristinuskon ja uskonnollisen kielen tuntemus kuuluu Törmälehdon kauniissa tekstissä ja hivelee tällaisen laimealuterilaisenkin korvia. Kirjassa hän piirtää onnistuneesti krisillisen sionismin ideaa kahden päähenkilönsä hahmoissa.

Itselleni kristillinen sionismi on tullut tutuksi niin henkilökohtaisista syistä kuin työssä kohtaamieni ihmisten kautta.
Sionismi syntyi 1800-luvun loppupuolella Euroopassa. Sionistisen liikkeen perusti Theodor Herzl, joka vuonna 1896 esitti sionismin perusperiaatteet kirjassaan Juutalaisvaltio. Herzl pani merkille Euroopassa kasvavan juutalaisvastaisuuden ja -vihan.Kristillisen sionismin lähtökohta on tulkinta, jonka mukaan toisen maailmansodan jälkeen brittiläisten hallinnoimalle Palestiinan alueelle syntynyt Israelin valtio löytyy jo Raamatusta.

Kristillistä sionismia esiintyy ympäri maailmaa protestanttisten kristittyjen keskuudessa, mutta Suomessa se on väestömäärään nähden suhteellisen yleistä. Ilmiöstä on kirjoittanut Timo R. Stewart kirjassaan Luvatun maan lumo.

Törmälehto ja Stewart keskustelevat kirjan teemoista Yle1:llä Kulttuuriykkösessä. Ohjelma on kuultavissa Yle Areenalla.

He ovat suolaa ja valoa, Terhi Törmälehto 2024, Otava
Äänikirja Bookbeat, lukija Mirjami Heikkinen