Mikä on paratiisi, ja kenelle paratiisi on?

Tätä kirjaa kuunnellessa kävi näin: kuuntelin kirjaa autolla ajaessani. Taustalla pyöri Google Maps ajo-ohjeineen, ja karttaohjelma tunki esiin sekunnilleen oikeassa kohdassa.

Kirjan pappi saarnasi väkevästi: Ja kuulkaa te syntiset, tätä Herran sanaa/Ota oikeanpuoleinen kaista, käänny rampille ja aja kohti Oulua.

Kirja on siis Ville-Juhani Sutisen Paratiisista. Kuulin siitä ensimmäisen kerran viime kevättalvella, kun kuuntelin Wilhelm Mobergin Maastamuuttajia, jättimäistä kirjasarjaa, joka kertoo köyhien ruotsalaisten elämästä kotiseudullaan, päätöksestä lähteä Amerikkaan sekä raskaan työn raatamisesta uudisasukkaana Amerikassa. Työntövoimana oli Ruotsin köyhät oltavat ja katovuodet. Amerikassa taas ”jokainen saa olla oma herransa ja kaikki ovat tasa-arvoisia”. Kuningasvallan Ruotsissa sellainen puhe kuulosti taivaalliselta.
Kyllä on tuokin Sutisen kirja luettava, päätin. Kertoohan se vähän samoista teemoista: metsäsuomalaisista eli savolaismetsistä Värmlantiin 1600-luvulla muuttaneista suomalaisista, joista muutama lähti sittemmin osin vapaaehtoisesti, osin pakotettuna Amerikkaan Uuden Ruotsin siirtokuntaan Delaware-joen varrelle.
Paratiisista antaa äänen sivullisille, niille, joita ei nähdä historian kirjojen lehdillä. Teos on fiktiivinen, mutta pohjaa tositapahtumiin.

Kirjan päähenkilöt ovat Ruotsissa metsäsuomalaisena syntynyt Sofie ja Suomessa syntynyt ja Ruotsiin Suomesta lähtenyt Lukki.
Sofien elämänvarjo liittyy häneen heti syntymässä: hänen kaksosveljensä kuolee ja ”seuraa” häntä tuonpuoleisesta. Vanhemmat hylkäävät tyttövauvan tienposkeen, josta ruotsalaispariskunta ottaa hänet hoteisiinsa. Elämä on niukkaa ja väkivaltaista, raiskaajia osuu kohdalle, samoin ei-toivottuja raskauksia. Sofialla on kuitenkin omat maagiset erityistaitonsa, voisipa häntä melkein noidaksikin sanoa.
Lukki puolestaan tekee Suomessa – Ruotsin itämaassa – kaikenlaista henkensä pitimiksi. Siinä missä Sofie näkee rajantakaisia, Lokki näkee karttoja ja tajuaa, että ne kertovat olevaisesta maailmasta. Paremman elämän toivossa hän hyppää laivaan ja lähtee Ruotsiin elantoa etsimään. Raskasta on sielläkin kulkumiehen ja työnetsijän elämä. Lukki tekee miestapon, ja rangaistukseksi hän joutuu lähtemään uuteen siirtokuntaan edistämään Ruotsin kolonialistisia pyrkimyksiä.

Uudessa Ruotsissa Sofien ja Lukin elämäntarinat risteävät useissa kohdissa, vaikka he saapuvatkin sinne eri laivojen tuomina.

”Sofie ja Lukki etsivät paikkaansa kaaoksen reunalla, ajassa, jossa taudit ja tuntematon riivaavat. Mistä haaveilla uuden äärellä, mitä pelätä, jos suojaa ei ole? Millaista on mennä maailmaan, joka on taivaanrannan rajalla? Kirjallisuuden monimestari Ville-Juhani Sutinen kuljettaa hienovireisellä tarkkuudella päähenkilöidensä rinnakkaisia tarinoita, jotka lopulta kutoutuvat yhteen. Pienieleisesti suuria näkymiä avaava romaani valottaa historiankirjoituksesta sivuun jääneiden metsäsuomalaisten, ennen muuta naisten, lasten ja marginalisoitujen elämää, ja havainnoi Uuden Ruotsin siirtokunnan kautta kolonialismin, globaalien markkinoiden ja Amerikan syntyä. Paratiisista on ensimmäinen kattava historialliseen aineistoon nojaava romaani metsäsuomalaisista ja Uuden Ruotsin siirtokunnasta. Fiktiivinen teos pohjaa tositapahtumiin, ja tarinaan limittyy historiallisia henkilöitä, muun muassa Uuden Ruotsin komentaja Johan Printz.” Näin kirjaa kuvaillaan Into-kustantamon sivuilla.

Kirjan tyylilaji on paikoin tyly ja karkea. Se kuvaa sievistelemättä ja kolkoin sanakääntein ihmisten köyhyyttä ja osattomuutta, kun luonto on kitsas ja hallavuodet vievät sadon;ihmiset syövät ruohoa, jäätyneitä nauriita ja hevosenlantaa. Sairauksia riittää, väkeä kuolee. Eurooppa on sekaisin 30-vuotisen sodan vuoksi, johon Ruotsikin on sekaantunut. Pimeyttä piisaa, ja sitä yritetään taltuttaa pärein.

Vaikka kirja tapahtuu satojen vuosien takana, se on teemoiltaan ajankohtainen. Metsää kaatuu, luontoa muokataan, muovataan ja riistetään. Luonto ja se, miten ihminen luonnon omii, on yksi kirjan suurista teemoista.
Kirjan kerrontaan mahtuu kaksi kiintoisaa aikahyppyä, viittausta nykyaikaan. Ensimmäisessä Lukki samoaa Delawaren metsissä ja näkee yllättäen suuren rautahirviön, joka liikkuu eteenpäin kuin rapu ja katkaisee suurilla ravunsaksillaan puun ja karsii ja pinoaa sen. Puunkaatajaravun jäljiltä jää vai kantoja ja hakkuuaukea. Metsäkonehan se siellä kummitteli.
Kuoltuaan Lukki laitetaan lautalle, joka ajelehtii jokea pitkin paikoissa, joissa nyt on lentokenttä, golf-kenttiä ja yritysten peltisiä varastohalleja; Lukin ”näkee” ne viimeisellä matkallaan.

Ville-Juhani Sutinen on tuottelias kirjailija, joka sai vuonna 2022 Tieto-Finlandian kirjastaan raskaimman sarjan pitkiä romaaneja käsittelevästä esseekokoelmasta Vaivan arvoista (Avain).

Kirjailijan haastattelu Yle Areenan Luomiskertomus-sarjassa. Sarja on muuten todella kiinnostava, ja sieltä löytyy hyviä kirjavinkkeä.

Lisätietoja Ruotsin piskuisesta siirtokunnasta ja sen suomalaisjäsenistä täällä. Kaskenpoltto, hirsirakentaminen, veneenrakentaminen ja naisten taidokkaat käsityöt olivat suomalaisten panos siirtokunnalle ja koko uudelle mantereelle. Siirtokunnan myöstä myös luterilainen kristillisyys rantautui sinne. Delawaren suomalaisten tunnetuin jälkeläinen oli Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaja Pennsylvanian korkeimman oikeuden tuomari John Morton (1725-77), jonka suku on lähtöisin Rautalammilta.

Paratiisista, Ville-Juhani Sutinen
Into-kustannus 2024
Äänikirja Book Beat, lukija Markus Niemi