Ilmaista ruokaa ei ole

Ihmisellä pitää olla oikeus syödä, mitä hän haluaa, mutta ihmisillä tulee olla oikeus tietää, mitä hän syö.Tuotteissa pitää olla niiden alkuperää koskevat  merkinnät ja vieläpä  niin, että niistä saa myös selvää ilman suurennuslasia. Se on Euroopan parlamentin tahto. Kysymys elintarviketurvallisuudesta on ollut usein Euroopan parlamentin keskusteluissa.  Vajaat kaksi vuotta sitten parlamentissa myös äänestettiin asiaa koskevasta direktiivistä. Kun viimeksi kiristettiin ruuan alkuperän merkintöjä, myös suomalaiset yritykset, erityisesti ketjut yrittivät estää tiukempia säännöksiä.Ihmettelin asiaa, sillä tiukan kontrollin pitäisi hyödyttää suomalaista elintarviketeollisuutta. 

 Elintarvikkeita valvotaan ja säännellään ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta myös petoksia ja väärinkäytöksiä on enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Raha ei häpeile, mutta epäreilusta kilpailusta jää onneksi nykyään kiinni.Britanniassa puhjennut hevosenliha-lasagne skandaali on nostanut ruokaturvallisuuden kovaan keskusteluun.Valvontaa pitää parantaa kaikkialla, mutta aukoton valvonta on tämän päivän maailmassa mahdottomuus. Kun ruoka vaeltaa kymmenien rajojen ja useiden yritysten kautta, valvojat tuskin pysyvät perillä. Myös kuluttajien halua saada yhä halvempaa ruokaa on kiihoke petoksille varsinkin kun alan  voittomarginaalit ovat koko ajan pienentyneet.

Tuotantoketjut eivät saisi olla niin monimutkaisia, ettei niistä saa enää selvää. Hinnat voivat nousta. mutta kuluttajie n on syytä ymmärtää, ettei lähes ilmaista ruokaa ole olemassa.  Ruokaturvallisuuden puutteissa on myös eriarvoistumisen uhka: pienituloiset ja köyhät joutuvat terveydelle vaarallisten elintarvikkeiden uhriksi, kun taas paremmin toimeen tulevilla on mahdollisuus valita.

Kaikissa tapauksissa ihmisillä tulee olla oikeus tietää, mistä heidän ruokansa on peräisin; kotimaasta vai Kiinasta.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu