Lähentääkö EU jäsenmaita toisiiinsa?

 

Euroopan
unionin eräänä kantavana motiivina on Euroopan kansojen lähentäminen toisiinsa
ja niiden välisten sotien välttäminen. Jälkimmäisen tavoitteen toteutumista on juhlittu
näkyvästi, vaikka eurooppalaiset olisivat tuskin ryhtyneet sotimaan, vaikka
EU:ta ei olisi syntynyt.

 

Miten
on kansojen lähentymisen laita? Näyttää siltä, että euro on pilannut kansojen
välit ja etäännyttänyt niitä toisistaan sekä henkisesti että taloudellisesti.
Erityisesti etelän ja pohjoisen välille on revennyt leveä juopa,  kun yhteinen valuutta on paljastanut maiden
väliset kulttuuriset ja moraaliset eroavuudet. Etelä on elänyt yli varojensa ja
pohjoinen joutuu nyt makselemaan holtittoman ja osin moraalittoman rahankäytön
tuloksia.  

 

Sen
sijaan, että ylivelkaantuneet maat olisivat korjanneet määrätietoisesti
talouttaan, ne ovat kapinoineet säästämistä ja rakenteellisia korjauksia
vastaan. Erityisesti Kreikka on kunnostautunut kotiin päin vetämisessä.
Pohjoisten maksajamaiden kansalaiset ovat tympääntyneet tuhlailua harrastaviin
etelän maihin. Viimeksi mainitut ovat kohdistaneet raivonsa paitsi omiin
poliitikkoihinsa, myös niihin maihin, jotka kantavat suurimman taakan
tukipakettien ja luottotappiouhkan muodossa.

 

Aikaisemmin
Etelä-Euroopan maat nähtiin Pohjolan horisontista eksoottisina erikoisuuksina,
joiden erilaiseen elämään haluttiin tutustua. Mielenkiinto esimerkiksi
matkailun muodossa tosin jatkunee edelleen, elleivät kansalaisten
mielenosoitukset kohdistu turisteihin. Saksalaiset ovat jo saaneet kärsiä vaadittuaan
tukipakettien saajien taloudenpidolle tiukkoja ehtoja.

 

Johtopäätös
on, että EU:n ideologia ja kansalaisten luottamus kumppaneihin ovat saaneet euron
myötä raskaan iskun. Tämä ei tarkoita sitä, että esimerkiksi Suomen olisi
oikopäätä erottava eurosta ja EU:sta. Kysymyksessä olisi hyppy tuntemattomaan.
Mukana on riiputtava, ellei euroalue ala hajota jonkin muun maan aloitteesta.

 

On
kuitenkin selvästi tuotava esiin, että eurojohtajat ovat epäonnistuneet. He
ovat saaneet maanosan kuilun partaalle. Vastaavaa uhkaa kansalaiset tunsivat
joskus kylmän sodan vuosina, jolloin ydinsodan vaara oli käsin kosketeltava.
Nyt uhkana on taloudellinen ydinräjähdys, joka tuhoaa hyvinvoinnin.

 

Mielestäni
EU:n komissaarien ja muiden virkailijoiden sekä poliitikkojen on tunnustettava päättäjien
epäonnistuminen. Kansalaiset eivät halua enää kuunnella korulauseita euron ja
EU:n erinomaisuudesta ja sen päättäjien viisaudesta. Korjausten tekeminen
edellyttää rehellistä ja realistista tilannearviota sekä myös syyllisten
osoittamista. Jos edelleen sitkeästi väitetään, että tähän mennessä on toimittu
aivan oikein ja tehty vain hyviä päätöksiä, on vähänlaisesti toivoa siitä, että
jatkossa oltaisiin viisaampia.

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu