Isolla präntillä – näön vuoksi

 

Tekstintuottajien
nykyisiin trendeihin näyttää kuuluvan pienen fonttikoon suosiminen. Esimerkiksi
verkkosivuilla olisi kyllä tilaa, mutta näyttääkö ”hienommalta”, että
teksti on niin usein pienellä kirjasimella? Sama ilmiö näkyy tuotepakkauksissa.
Vanhempi väki saa suurennuslasin avulla tihrustella, mitä myrkkyjä tuotteeseen
on laitettu. Tässä voi olla myyjän pukinsorkka mukana: jos lisäaineita on
huolestuttavasti, kuluttaja ei ehkä sitä huomaa, vaan ostaa tuotteen.

 

Samanlaista
kikkailua ”näön vuoksi” on usein kirjojen kansissa. Suunnittelijat
suosivat tuon tuostakin niin pientä pränttiä kirjan kannessa ja selässä, että
ei normaalinäön omaavakaan tunnista kirjan nimeä ja tekijää vaivattomasti, jos
kirja on hyllyssä. Onpa sellainenkin graafikon oivallus nähty, että jossakin
vuosikertomuksessa tai aikakauslehden otsikossa oli sanat katkaistu  mielivaltaisesti ja heitetty osat eri
riveille, tyyliin: SENJA SEN VUOSIK ERTOMUS. Toinen ”oivallus” on värillisten
taustojen käyttö. Kaiken kukkuraksi päälle on sijoitettu teksti, joka ei erotu värikkäästä
taustasta lainkaan. Kyllä eivät ole mukavia tapoja lukijan kannalta, sanoisi Mielensä
pahoittaja.

 

Kirjankustantaja
perustelee varmaankin kustannussäästöillä pokkarin pientä tekstikokoa, jota melkein
joutuu lukemaan suurennuslasilla. Tämän ovat keksineet varsinkin ulkomaiset
pokkarikustantajat. Suomalainen normaali kirja on yleensä kunnollisen kokoinen
ja tekstikoko sen mukainen.

 

Mainostekstit
ovat yleensä luettavan kokoisia, jopa isoja, mutta hintatieto voi olla pienellä
tai puuttua kokonaan, ellei hinta ole varsinainen myyntivaltti. Usein hintamerkintä
päättyy kahteen yhdeksikköön – 9,99 € näyttää näet halvemmalta kuin 10,00 €. Mainosmaailmaan
kun tultiin, todettakoon jalankulkijaa kiusaava tapa tuoda mainostauluja
jalkakäytävälle estämään kulkijan tietä. Onko tarkoitus, että taulu johtaa kuin
rysän aita kalan nieluun, jonka päässä on tässä tapauksessa kassakone?

 

Klassinen tapaus
ovat vakuutusyhtiöiden, pankkien ja muidenkin sopimuksia tekevien myyjien
tekstit. Harva ehtii ja viitsii lukea epäselviä sopimusehtoja, jotka on kirjoitettu
pienellä präntillä sopimuspaperin loppuun tai liitteisiin. Totuus valkenee
vasta, jos vakuutusyhtiöltä pitäisi saada korvaus vahingon sattuessa, tai sopijapuolen
kanssa tulee erimielisyyttä siitä, mitä sovittiin. Näissä tapauksissa tulee
mieleen, että kysymyksessä on tahallinen asiakkaan tuudittaminen huolettomaan olotilaan,
jonka tarkoituksena on johdattaa tämä sopimuksen hyväksymiseen.

 

Kokemus on
osoittanut, että avoimuus ja selvyys ovat valttia tiedottamisessa kaikilla
aloilla. Asiakkaan silmien kiusaaminen joko ”taiteellisuuden” vaikutelman
luomiseksi tai hämäysmielessä johtavat helposti harmistumiseen, joka haittaa
tuotteen tai palvelun myyntiä. Kun asiakas sen huomaa, hän jättää ostopäätöksen
tekemättä, tai jos on jo mennyt lankaan, ei tee sitä enää toistamiseen. Lisäksi:
paha kello kauas kuuluu eli tuttavat ja sukulaiset saavat varmasti kuulla, millä  tavalla asiakasta sumutettiin. Tekstin
laatijoiden kannattaa siis pitää mielessä, että viestin tarkoitus on informoida
vastaanottajaa. Muita tavoitteita ei tekstillä pidä olla.

 

 

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu