Syrjäytyminen on myös itsestä kiinni

 

Nuorten syrjäytyminen on
herättänyt vilkasta keskustelua erityisesti sen jälkeen kun myös presidentti
Sauli Niinistö kiinnitti siihen huomiota. Monet pitävät syrjäytymistä lähinnä
nuoren itsensä syynä, ja toiset näkevät ratkaisevina tekijöinä olosuhteet,
erityisesti yhteiskunnan. Jälkimmäiset uskovat, että ongelma ratkaistaan
rahalla. Jokaisen yksilön syrjäytymistarina on varmasti yksilöllinen, mutta
ilmiön yleisiä syitä on etsittävä samanaikaisesti sekä nuoresta itsestään että
hänen ympäristöstään.

 

Tärkeitä ovat nuoren omat tavoitteet
eli se, mihin hän elämässään tähtää ja mitä hän haluaa – vai tähtääkö
mihinkään. Jos nuori haluaa menestyä elämässään yhteiskunnan hyväksymällä tavalla,
hän pyrkii hankkimaan mahdollisimman hyvän koulutuksen ja työkokemuksen. Tämän motivaation
syntymiseen vaikuttavat suuresti nuoren olosuhteet ja ympäristö.

 

Hyvä ja nuorta tukeva koti ja
koulu lisäävät hänen mahdollisuuksiaan omaksua itselleen hyödyllisiä
tavoitteita sekä onnistua. Hän saa samalla myös eväät välttää elämän sudenkuoppia,
esimerkiksi liiallista alkoholin käyttöä ja huumeita. Näin varustettu nuori ei todennäköisesti
syrjäydy. Aina suotuisa kotitausta ei kuitenkaan takaa hyvää elämää. Nuori voi
kapinoida ja hakeutua esimerkiksi huonon seuran johdattamana syrjäytymisvaaraan
johtavalle polulle, vaikka hänen lähtökohtansa olisivat kuinka hyvät.

 

Toisaalta huonot kortit elämän
pelissä käteensä saanut nuorikin voi pärjätä, jos hän on jostakin omaksunut elämäänsä
myönteiset tavoitteet. On paljon esimerkkejä henkilöistä, jotka ovat
menestyneet elämässään, vaikka heidän sosiaaliset ja sivistykselliset
lähtökohtansa ovat olleet vaatimattomat. Luonnollisesti silloin on erittäin
vaikeaa, mutta ei mahdotonta omaksua menestykseen tähtäävät tavoitteet ja
pitäytyä niissä. Hyvin paljon on lopultakin viime kädessä itsestä kiinni. Nuoren
luonteenpiirteet ja lahjakkuus tietysti vaikuttavat. Lahjakas pystyy muita
paremmin motivoimaan itsensä ja etenemään epäsuotuisissakin olosuhteissa.

 

Pahimmassa syrjäytymisvaarassa on
luonnollisesti nuori, jonka koti- ja muut olosuhteet eivät ole kannustavia, ja
jolla ei ole voimia, eikä halua ponnistella näitä syrjäyttäviä tekijöitä
vastaan. Jos mitään muutosta ei näissä tekijöissä tapahdu, nuori ajautuu helposti
yhteiskunnan ulkopuolelle. Se saattaa olla myös nuoren tietoinen valinta. Hänen
huonot olosuhteensa ovat ehkä masentaneet hänet, tai hän saattaa olla ainakin
aluksi suorastaan tyytyväinen marginaalissa elämiseen.

 

Miten sitten auttaa syrjäytymisvaarassa
olevaa tai syrjäytynyttä nuorta? Tärkeää on kannustaa nuorta
tavoitteellisuuteen sekä pyrkiä parantamaan hänen epäsuotuisia sosiaalisia ja
taloudellisia olosuhteitaan. Kumpikaan näistä ei ole helppoa varsinkaan silloin,
kun syrjäytyminen on jo tosiasia. Nuoren tavoitteellisuutta ja motivaatiota ei
juurikaan voitane luoda pelkällä rahalla. Ratkaisu kun on kuitenkin nuoren
omien korvien välissä. Yhteiskunnan tuki on kuitenkin tärkeää, sillä se voi
kannustaa nuorta muuttamaan elämäänsä ja tarjoaa siihen mahdollisuuksia. Mutta
jos nuorelta puuttuu halu siihen, yhteiskunnan raha valuu hukkaan – samoin kuin
kannustuskin.

 

Kuka pystyy parhaiten
käsittelemään syrjäytymisongelmaa? Varmasti alan ammattilaisilla on runsaasti
kokemuksiin perustuvaa tietoa tukenaan. Itse syrjäytynyt on ehkä asiantuntija
oman syrjäytymisensä suhteen, mutta ei välttämättä pysty tarjoamaan apua
toisenlaisten syrjäytymistapausten varalle. Myös terveen järjen ja oman
elämänkokemuksen pohjalta voi tehdä ehdotuksia ongelman ratkaisemiseksi.

 

Nuoren omaa osuutta
syrjäytymisessä ja sen ehkäisyssä ei pidä sivuuttaa. Yhtä lailla vahingollista
on panna syrjäytyminen pelkästään yhteiskunnan viaksi. Nuori ei ole pelkkä
ajopuu kohtalon virrassa.

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu