"Populistikin" voi olla oikeassa

 

Politiikassa populismista on
tullut muotitermi, jolla leimataan toisinajattelevat. Erityisesti hallituksen
ja valtamedian hyväksymää EU-politiikkaa vastustavat poliitikot nimetään
populisteiksi. Näiden näkemyksen tekee populismiksi ilmeisesti se, että oppositiopuolueiden
lisäksi huomattava osa kansalaisista suhtautuu nuivasti nykyiseen
euro-politiikkaan, jossa kriisimaille suunnataan jatkuvasti tukipaketteja.

 

Populisti on kätevä termi, sillä vastustajien
näkemyksiä ei tarvitse juurikaan todistella vääriksi, ja lisäksi nimitys on
sopivasti vähättelevä. Kantava ajatus tässä on, että kun kansan tietyt osat ja
ääripuolueet ovat tätä mieltä, se ei voi olla järkevä.

 

Populismi viittaa kansaan. Sillä
tarkoitetaan yleisesti kansansuosioon tähtäävää, usein kansankiihotusta
muistuttavaa, tunteisiin vetoavaa toimintaa. EU-yhteyksissä populismilla
näytetään siis tarkoittavan sitä, että kun monet kansalaiset vastustavat EU:n
tukipaketteja kriisimaille, heidän myötäilynsä on populismia. Väitetään, että kansalaisia
kosiskellaan ”väärin” perusteluin. On kuitenkin muistettava, että
kansanvallassa kansalaiset valitsevat edustajansa. Siten populismi-termin
käyttöön sisältyy se vaara, että tullaan halveksineeksi demokratiaa.

 

Todellisuudessa monet puolueettomat
asiantuntijat ovat yhtä kriittisiä kuin ”populistit” euroalueen viimeaikaisesta
kehityksestä, erityisesti valtioiden yhteisvastuusta. Siten hallituksen ja
euromyönteisten asiantuntijoiden näkemykset eivät välttämättä ole sen oikeampia
Suomen etujen kannalta kuin ”populistienkaan”. Epävarmuus näissä asioissa on
suuri, ja siksi kukaan ei voi varmuudella olla oikeassa. Ideologioilla ja
uskomuksilla on kannan muodostuksessa suuri rooli.

 

Populismi-termin käytön hataruus
EU-asioissa paljastuu myös, kun sen käyttöä tarkastellaan jossakin muussa
yhteydessä. Kansalaisten suuri enemmistö on Nato-jäsenyyttä vastaan. Siten
poliitikko, joka vastustaa jäsenyyttä, olisi kaiketi populisti, koska
”mielistelee” kansaa. Mutta ei kuitenkaan ole, eikä myöskään ministereitämme
leimata populisteiksi, vaikka hallitusohjelma torjuu jäsenyyden yhtä lailla
kuin kansakin. Kansa sattuu siis joskus olemaan oikeassa.

 

Järkevää olisikin, että myös EU-
ja eurokysymyksistä keskusteltaisiin asiaperustein, syyttämättä ketään
oikopäätä populistiksi – ellei todella ole selvästi kysymys perusteettomasta
kansankiihotuksesta. Eri mieltä olevien näkemyksen mitätöinti populismina vie
leimaajalta uskottavuuden.

 

 

 

 

 

 

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu