Euroaluetta hallitaan pelottelulla

 

Euroalue ei ole enää niinkään tulevaisuudenuskoisten valtioiden vapaa yhteisö, vaan kriisi on tehnyt siitä pakkoliiton, jota pidetään koossa pelolla ja jopa uhkailuilla. Komissaari Olli Rehn on käynyt Suomessa pelottelemassa kansalaisia suunnattomalla katastrofilla, joka seuraa jos emme tee kuten euroeliitti katsoo viisaaksi. Poikkeavat näkemykset ovat populismia.

Esimerkiksi Kreikan romahdus ja ero euroalueesta olisi eräs tällainen katastrofi. Tosin monet puolueettomat asiantuntijat arvioivat, että velkojat ovat jo varautuneet Kreikan tappioihin riittävästi, joten sen ero euroalueesta ei olisi katastrofi muille kuin maalle itselleen. Pelotteluun osallistuvat eräät maamme hallituksen ministerit ja muut ylimitoitetun
euro-optimismin vallassa olevat. Pelolla hallitsevat myös markkinavoimat. Niiden ei tosin tarvitse käydä pelottelemassa kansalaisia, vaan edellä mainitut tahot tekevät sen heidän puolestaan.  

 

 

Kauhun tasapainoteoria on johtanut poliitikkojen ja EU-virkamiesten lamaantumiseen. Kriisin torjunta on ollut vaisua ja tarpeelliset toimenpiteet on suoritettu aina liian myöhään. Rakenne-uudistuksia on vaikea saada aikaan, koska markkinat puolustavat reviiriään kiivaasti euromyönteisten tahojen vahvalla tuella.

 

Euroalueen todellisen tilan julkista arviointia ei EU:n sisäpiirissä uskalleta – eikä tarvitsekaan – tosissaan tehdä, sillä vaihtoehtoja on vain yksi. Euroalueen säilyttäminen muuttumattomana on arvo sinänsä, eikä tukipakettilinjalta haluta, eikä uskalleta poiketa. Pienetkin varaukset tuen ehdoissa koetaan kauhun tasapinon horjuttamisena ja markkinoiden ärsyttämisenä. Tavoitteena on koko ajan lisääntyvä yhteisvastuu veloista.

 

Puhtaasti taloudellisesti arvioiden täytyy kuitenkin jossakin olla raja, jonka jälkeen kriisimaiden ja kriisipankkien tukeen uhratut sadat miljardit eurot lopulta ylittävät euroalueen koossa pitämisestä syntyvät hyödyt ja joidenkin euroalueen jäsenten poistumisesta
aiheutuvat tappiot. Eurouskoisten kannattaman katastrofiteorian mukaan kuitenkin yhdenkin jäsenmaan eroamisen kustannukset koetaan niin suunnattomiksi, että mitkään veronmaksajien uhraukset sen torjumiseksi eivät ole liian suuria.

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu