Polkuriippuvuutta Talvivaaran ja eurokriisin käsittelyssä

 

Kysyin taannoin US:ssa, miksi Talvivaaraan ei reagoitu ajoissa, vaan annettiin prosessin edetä katastrofiin saakka (blogi kopioituna jäljempänä). Toinen esimerkki oli eurokriisi, jossa edetään kohti ilmeistä katastrofia, mutta hallitukset ja euroeliitti jatkavat laput silmillä entiseen malliin.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa KTT Paavo Lintula kirjoitti tästä ilmiöstä kutsuen sitä polkuriippuvuudeksi.  Kun jokin toimintapolku on valittu, sillä edetään jääräpäisesti miettimättä muita vaihtoehtoja.

Lintula kirjoittaa: ”Organisaatiotutkijat käyttävät polkuriippuvuuden äärimuodosta nimitystä helvetin logiikka: asiat menevät päin helvettiä, vaikka kukaan ei sitä halua. Valta, kateus, prestiisi, henkilökohtaiset intressit, väärässä olemisen myöntämisen häpeä ynnä muut raadolliset tekijät sotkevat vaihtoehtojen punninnan, ja organisaatio jatkaa vääjäämättä kohden tuhoa.”

 

Tällaista logiikkaa seurataan sekä eurokriisissä että Talvivaaran ympäristökatastrofissa.

——————————————————————————————————————-

Miksi Talvivaaraan ei reagoitu ajoissa?

Uusi Suomi 15.11.2012 11:55 Pekka Pihlanto

Hallitus ja virkamiehet ovat levitelleet käsiään Talvivaaran katastrofin edessä. Ympäristöministeri ei ole löytänyt itselleen valtuuksia, ja ELY-keskus on seurannut maamme ilmeisesti kaikkien aikojen pahimman ympäristökatastrofin etenemistä kutakuinkin toimettomana.

Mistä tällainen passiivisuus? Eräs syy saattaisi olla maamme hallintokulttuurille ominainen piirre, jota voisi kutsua ”hyvä hanke, antaa mennä vaan” -mentaliteetiksi. Kun jokin idea tai
hanke on lyönyt läpi ja hyväksytty, mikään mahti ei sitä enää pysäytä, eikä rajoita, vaikka huolestuttavaa informaatiota alkaisi tulla näkyviin.

Talvivaara ja kaivosteollisuus yleensäkin ovat olleet nykyisen ja monen aikaisemman hallituksen erityissuojeluksessa, siksi niissä ei ole saanut nähdä mitään kielteistä. Vaikka kielteisiä seikkoja on alkanut tihkua esiin, niistä ei ole saanut puhua, tai ainakaan niiden perusteella ei ole ollut lupa suorittaa hankkeen uudelleenarviointia.

Periaatteessa samanlainen hanke on EU ja erityisesti rahaliitto. Kun euroon on menty tekemään päätöksiä kaikkiin pöytiin, hankkeessa ilmenneistä selvistä ongelmista huolimatta hallituksen ja euroeliitin on hyvin vaikea nähdä siinä mitään puutteita.

Pienetkin korjausliikkeet (vakuudet, vastuiden rajoittamisyritykset) koetaan sopimattomaksi veneen keikutteluksi. Kreikkaan ja mahdollisiin uusiin kriisimaihin ollaan valmiita panostamaan edelleen talkoiden merkeissä puhumatta ainakaan julkisesti, miten kauan rahkeemme tätä kestävät.

Milloin tähän kehittymässä olevaan talouden ympäristökatastrofiin havahdutaan tosissaan
hallitustasolla? Nyt näyttää siltä, että kriisissä saatuun tilapäiseen hengähdystaukoon tarrautuen jatketaan samalla linjalla odotellen ihmettä.

 

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu