Veronmaksajia ei kohdeltu tasavertaisesti

Kansanedustajiin ja ministereihin
suunnattu lobbaus on vakiintunut ja yleistynyt. Eräs syy siihen lienee EU:n
lobbauskäytäntö, joka on suorastaan institutionalisoitu tarkoin säännöin.
Suomessa mitään sääntöjä lobbaukselle ei tietääkseni ole. Niinpä tämä sinänsä
periaatteessa viaton päättäjien informointi on saanut muotoja, jotka alkavat
huolestuttaa kansalaisia.

Tuoreessa muistissa on vielä
”poliittinen arvovaikuttaminen”, jossa poliitikoille annettiin taloudellisia
etuja siinä toivossa, että nämä tekisivät maksajien kannalta suotuisia
päätöksiä. Lobbaus ja lahjonta ovat tietenkin eri asioita, mutta lobbaus voi
ennen pitkää liukua epäterveeseen suuntaan.

Tuorein esimerkki epäterveestä,
mutta lobbaajan kannalta onnistuneesta vaikuttamisesta nähtiin hallituksen
yhteisö- ja osinkoveropäätöksen yhteydessä. Eräät osingonsaajatahot saivat
hallitukselta niin suuria etuja, että kansalaisten ja edunsaajien lisäksi myös
eräät hallituksen jäsenet yllättyivät.

Entinen valtiosihteeri Raimo
Sailas toteaakin tuoreessa Kanava-lehdessä
hallituksen talouspoliittisten neuvottelujen muistuttaneen ”kauniisti sanoen
nuotiopiirissä pidettäviä nyyttikestejä”. Niinpä tuloksena oli ”monenmoista
sekavuutta ja osinkoverouudistuksen kaltaista tunarointia”.

Tähän tapaukseen liittyy se ikävä
piirre, että virkamiesten virkavastuulla laatimat ehdotukset sivuutettiin, ja
tilalle otettiin ilmeisesti lobbaajien tarjoama vaihtoehto, jota ei ehditty
kunnolla tutkia. Niinpä päätöksen sisältämää ”valuvikaa” jouduttiin
paikkaamaan, ja mahdollisesti näin joudutaan tekemään vielä myöhemminkin.
Ainakin syytä siihen olisi.

Miten jollakin suppealla ryhmällä
voi olla niin suuri vaikutusvalta hallituksen päätökseen, että siinä
sivuutetaan kohtuus, ja suositaan hyvin suppeaa kansalaisryhmää
valtiontaloudellisesti täysin perustelemattomalla verohelpotuksella? Koska päätös tehtiin kiireen varjolla, virkamiehet eivät
ehtineet kunnolla analysoida sen vaikutuksia. Heille jäi vain jälkikäteisen
selittelijän turhauttava rooli.

Hallituksen menettelyn vakavin
puoli on se, että kansalaiset asetettiin siinä hyvin eriarvoiseen asemaan. Vain
yksi suppea kansalaisryhmä sai äänensä kuuluviin, ja suunnaton enemmistö jäi puolestapuhujaa
vaille. Vielä korjauksen jälkeenkin lopputulos on veronmaksajien tasavertaista
kohtelua ajatellen räikeän epäoikeudenmukainen.

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu