Kenen asialla turkistarhauksen vastustajat ovat?

Turkistarhauksen vastustajat
katsovat olevansa eläinten oikeuksien puolustajia, mutta kenenkähän asialla he
todellisuudessa ovat – vai ovatko kenenkään? Pyrkiväkö he vain toteuttamaan
omia haaveitaan? Ketuilta ei päästä kysymään, haluavatko ne elää tarhassa vai olisiko
ollut parempi, että ne olisivat jääneet kokonaan syntymättä.

Vaistoaan toteuttava elollinen
olento – niin ihminen kuin eläinkin – pyrkii säilyttämään henkensä. Tämä
nähtiin keskitysleireissä, joissa elämän olosuhteet olivat paljon kurjemmat
kuin ketuilla tarhoissa. Jotkut tekivät kyllä leireissä itsemurhan, mutta eivät
läheskään kaikki. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa.

Ketun elämä tarhassa ei ole
välttämättä kurjuuden läpitunkemaa – sikäli kuin ihminen pystyy sitä arvioimaan.
Kettu saa ruuan, lämmön, levon ja tietynlaisen turvallisuuden, jotka luonnossa
elävälle eläimelle eivät ole suinkaan itsestään selviä. Villieläimen elämä
luonnonmukaisessa ympäristössään on jatkuvaa taistelua olemassaolosta ja
elämästä. Ja vaikka se olisi ”parempaa” elämää kuin vankeudessa, on muistettava,
että tarhaketulla ei ole muuta vaihtoehtoa, eikä se edes paremmasta tiedä. Sitä
ei voida päästää luontoon. Jos joku vastuuton sen tekee, hän saa huomata, että
ei tarhakettu siellä kauan elä.

On aivan oikein pitää melua
tarhakettujen kasvatusolosuhteista. Ne on saatava niin suotuisiksi ja
eläinystävällisiksi kuin mahdollista. Se on varmasti tarhaajienkin etu. Lakikin
kieltää eläinrääkkäyksen ja eläinten huonon kohtelun.

Sen sijaan idealismissaan äärimmäiset
tarhauksen vastustajat haluaisivat tappaa tarhaketut sukupuuttoon. Tuntuu
jotenkin kummalliselta suojeluaatteelta.

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu