Kreikan vakuuksista risuja ja ruusuja Urpilaiselle

Suomen Kreikalta saamista vakuuksista on riittänyt puhetta sen jälkeen kun korkein hallinto-oikeus päätti, että vakuussopimus on pääpiirteissään julkinen. Ei ollut todellakaan kunniaksi
valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle eikä hallitukselle, että sopimuksen sisältö yritettiin pimittää velan antajilta ja mahdollisten tappioiden maksajilta eli suomalaisilta veronmaksajilta.

Ministerit ovat monesti juhlapuhetasolla kehuskelleet toimintansa kaikinpuolisella avoimuudella, mutta siitä huolimatta suostuttiin salaamiseen velallisen tahdon mukaisesti. Lieneekö eräs todellinen syy salailuyritykseen ollut jo tiedossa ollut vakuuksien huono laatu? 

Asiantuntijat ovat nyttemmin todenneet, että vakuussopimus ei ole meille läheskään niin edullinen kuin sitä tehtäessä ja vielä jälkeenpäinkin väitettiin. Tämän saattoi kyllä päätellä jo ennakolta siitä, että mikään muu euromaa ei vakuuksia vaatinut.

Urpilaisen kunniaksi on kuitenkin todettava, että hän sentään yritti saada Kreikkaan suunnatuille varoillemme jonkinlaisen vakuuden. Pääministeri ja moni muu ministeri olisi ollut valmis heittämään rahamme tähän Kankkulan kaivoon edes yrittämättä saada vakuuksia.

Tosin Urpilainen ei toiminut vakuusasiassa ensisijaisesti veronmaksajien edun nimissä, vaan ajaakseen omaa ja puolueensa etua. Hän oli tullut vaalikampanjassaan luvanneeksi äänestäjille, että kriisimaiden tukemiseen ei enää anneta varoja ilman vakuuksia. Hän ei
arvannut lupausta antaessaan, millainen meteli vakuusvaatimuksesta muissa euromaissa
(ja Suomessakin) syntyisi. Hän kuitenkin piti päänsä, ja hyvä niin.

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu