Työn ja pääoman ristiriita voi hyvin

 

Vasemmiston
vanha keppihevonen on ollut työn ja pääoman ristiriita. Sosialistien
ratkaisuyritys ongelmaan epäonnistui surkeasti, mutta ristiriita on edelleen
olemassa ja se on viime aikoina entisestään kärjistynyt.

Globaali
markkinatalous ja erityisesti sen finanssisektori ovat ottaneet selkävoiton palkkatyöstä.
Tämä näkyy myös meidän taloudessamme. Pääomaa on pitkään verotettu kevyemmin
kuin työtä, huipentumana taannoinen yhteisöveron alennus. Paljolti
finanssisektorin kriisiyttämän valtiontalouden paikkaamiseksi vaaditaan nyt maltillisia
palkankorotuksia tai peräti nollalinjaa.

Työ
on siten altavastaajana. Myönnytykset pääomalta torjutaan esittämällä, että jos
pääoman käytön edellytyksiä tiukennetaan, työntekijät kärsivät työttömyyden ja yritysten
heikentyneen palkanmaksukyvyn muodossa. Tässä on tiettyä perääkin, mutta jokin
kriittinen raja lienee jo lähellä tai ylitettykin.

Pääoman
voittokulku näkyy valtioiden otteen kirpoamiseen pääoman sääntelystä. Valtiot
eivät voi  enää juurikaan hillitä pääomamarkkinoiden
ylilyöntejä, kun globaalin talouden ”lait” ohjailevat pääomanliikkeitä.

Eräs
esimerkki pääoman yliotteesta on finanssi- ja velkakriisien hoito. Kriisien
hoitokustannukset on pyritty sälyttämään veronmaksajille ja näin pääosin palkkatyön
kontolle. Samalla on pelastettu  pankkeja
ja siten pääomaa.

Suomen
poliittisessa elämässä tämä kehityslinja on näkynyt vasemmiston kuihtumisena. Monet
äänestäjät näyttävät tulkinneen tilanteen niin, että vasemmisto, erityisesti
sosialidemokraatit, on hylännyt tärkeimmän kohderyhmänsä työväestön ja tehnyt
liikaa myönnytyksiä pääomalle. Tämä on avannut uusia mahdollisuuksia nykyisille
oppositiopuolueille.

Vasemmistossa
lienee uskottu, että pääoman tukeminen esimerkiksi verohelpotuksin tuo lopulta
etuja myös työntekijöille. Edut eivät kuitenkaan siirry automaattisesti, varsinkaan
kun palkansaajia puolustamassa ei ole enää vahvoja poliittisia voimia.
Kokoomuksen julistautuminen työväenpuolueeksi oli loistava taktinen veto, mutta
valitettavasti ainoastaan sitä. Kaikki puolueet väittävät olevansa palkkatyön
asialla, mutta käytännössä hyvin harva.

Vaikka
asetelma työn ja pääoman välillä on näin epätasainen, pitäisi löytää keinoja,
joilla myös pääoma saataisiin osallistumaan nykyistä paremmin lamatalkoisiin. Se
takaisi jatkossakin yhteiskuntarauhan, jonka järkkyminen koituisi niin työn
kuin pääomankin vahingoksi.

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu