Lyhytjänteinen elämäntapa ja huonontuneet Pisa-tulokset

Suomen hieman alentuneet Pisa-tulokset ovat aiheuttaneet huolestunutta pohdiskelua
siitä, mistä tämä johtuu. Muutokseen on varmasti moniakin syitä. Ehkä pelissä on myös satunnaisia tekijöitä, jotka korjaantuvat jatkossa?

 

Eräs selitys voisi olla nuorison yhä yleistynyt viihtyminen internetissä, sosiaalisessa mediassa ja tietokonepelien parissa. Jo ne tunnit, jotka päivittäin menevät koneen tai kännykän ääressä, voivat viedä ratkaisevasti aikaa ja energiaa pois opiskelusta.

 

Tähän ilmiöön liittyvä toinen selitys voi olla lyhytjänteisen, pinnallisen elämäntavan omaksuminen. Tietotekniikka voi totuttaa käyttäjänsä elämäntapaan, joka suosii nopeaa reagointia ulkopuolelta tuleviin virikkeisiin. Kaveri soittaa tai viestittää, ja vastaus annetaan heti. Tietoverkossa voidaan surffailla päämäärättömästi kokeillen tarjoutuvia vaihtoehtoja satunnaisesti. Tietokonepelissäkään ei tarvitse päntätä mitään, vaan lähinnä reagoida.

 

Kaikki edellä mainitut toiminnot tarjoavat nopeita palkintoja. Ne ovat tosin pieniä, mutta juuri siksi palkitsevia hetkiä on etsittävä toistuvasti lisää. Opiskelu, jonka tuloksena opitaan, on erilaista. Se vaatii pänttäämistä, vaivannäköä ja pitkäjänteisyyttä. Palkinnot tulevat yleensä vasta pitkän ajan kuluttua, ja siksi koko toiminnan mielekkyys voi tuntua välillä kyseenalaiselta.

 

On helppo päätellä, että varsinkin jos itsekuria ja valvontaa puuttuu, oppilaan on helpompi päätyä tietokoneen kuin läksykirjan ääreen. Ei ole ihme, jos tämä alkaa vähitellen näkyä tuloksissa.

 

Kun opiskelukulttuuri on livennyt löysäksi, sitä on vaikea palauttaa tiukemmaksi. Ehkä opetustilanteen ja tietokonemaailman lähentäminen toisiinsa voisi auttaa jossakin määrin? Tämä merkitsisi lisääntynyttä informaatioteknologian käyttöä opetuksessa. Oppimisessa tarvittavia tietoja haetaan nykyisinkin verkosta. Ehkä jossakin on kokeiltu sitäkin, että kaikilla oppilailla ja opettajalla on tunnilla tietokone aktiivisessa käytössä oppimista tukemassa ja oppilaiden kiinnostusta lisäämässä?

 

Mihinkään ei kuitenkaan päästä siitä, että oppimisessa tarvitaan oppilaan omakohtaista vaivannäköä ja itsensä peliin panemista. Samalla tarvitaan myös opettajan ohjausta ja valvontaa. Jo Jukolan Timo epäili hokemaa, jonka mukaan hyvä lapsi ”kurittaa” itse itsensä.

 

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu