Mitä poliitikko tavoittelee?

 

Valtiovarainministeri
Jutta Urpilaisen esittää yllättäen, että hallitussopimuksessa sovitusta
velkaantumisen kasvun taittamisesta luovuttaisiin ja jatkettaisiin valtion velanottoa.
Tämä takinkäännös panee pohdiskelemaan otsikon kysymystä.

 

Kansanedustajapoliitikon
ensimmäinen tavoite on paikkansa uusiminen seuraavissa vaaleissa – ja puoluetehtävissä
oleville lisäksi asemansa säilyttäminen. Seuraavana tulee joko puolueen etu tai
sen kansanryhmän etu, jonka poliitikko olettaa äänestävän häntä. Sekä
kansanryhmän että  puolueen etu tietenkin
kiertyvät jälleen poliitikon omaksi eduksi: etuja saaneet kansalaiset
äänestävät häntä ja vaaleissa/gallupeissa menestynyt puolue tarjoaa etuja ansioituneelle
edustajalleen.

 

Missä
sitten on maan etu, jota valtiomiehet pitävät silmällä epäitsekkäästi? Sen
edelle menee kirkkaasti poliitikon oman maakunnan ja asuinkunnan etu. Onpa
niitäkin, jotka osallistuvat mielellään kansalaisten rahoilla erilaisiin EU-talkoisiin,
jolloin EU:n etu menee jopa oman maan edun edelle. Poliitikon oma etu saattaa
kummitella tässä siinä muodossa, että hän odottaa tulevaisuudessa
hyväpalkkaista EU-virkaa itselleen.

 

Niinpä
Urpilaista ajoi aluksi mainitussa mielenmuutoksessa huoli hänen omista
jatkomahdollisuuksistaan puolueensa puheenjohtajana. Tähän liittyy kiinteästi
SDP:n etu eli menestys vaaleissa. Jos uhkaa tulla vaalitappio, Urpilaisen asema
puheenjohtajana horjuu.

 

Eli
niin se on, kuten Tapio Rautavaara aikoinaan lauloi ”Reissumiehessä ja
kissassa”, kun miehen kissa oli kadonnut: ”…on oma nahka lähinnä,
ja lämpö  tärkeää – kai hiirtä
kissa pyydystää.”

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu