Kerjääminen ei saa olla kenenkään elinkeino

Säiden
lämmettyä romanialaiset kerjäläiset kansoittavat taas suurten kaupunkiemme keskustat.
Keskustelu kerjäämisestä ja sen rajoittamisesta viriää samalla jälleen kerran. Kerjäläisten
maahantulo perustuu EU:n periaatteeseen työvoiman vapaasta liikkuvuudesta. Alunperin
säännöksellä tarkoitettiin nimenomaan työnhakijoiden, opiskelijoiden ja muiden normaalilla
asialla olevien liikkumista.

 

Vähitellen
periaate on ryöstäytynyt koskemaan nykyistä ei-toivottua liikkumista.
Kerjääminenhän ei ole, eikä sen pidä olla kenenkään sopimuksin tuettu
elinkeino. On ihmisarvoa vähättelevää sallia ihmisille tällainen toimeentulon
hätämuoto. Kerjäläisten kotimaan pitäisi järjestää kansalaisilleen inhimilliset
olot ja toimeentulo. Niinpä Romania olisi pakotettava huolehtimaan
kansalaistensa elinolosuhteista EU:n päätöksin, kun maa ei vapaaehtoisesti niistä
huolehti, vaan antaa muiden EU-maiden kantaa sille itselleen kuuluva rasitus.

 

Suomessa
on poliisi antanut kansalaisille neuvon, että kerjäläisille ei pidä antaa
rahaa. Tiedetään, että kerjäläisten myötä maahan tulee rikollisia, ja koko
liikehdintä vaikuttaa organisoidulta toiminnalta, joka voitaisiin hyvästä syystä
kieltää. Käytetäänhän siinä huonossa asemassa olevia ihmisiä hyväksi omassa ansiotoiminnassa,
joka muistuttaa periaatteessa ihmiskauppaa. Mitä enemmän kerjäläisiä autetaan
täällä, sen vakiintuneemmaksi toiminta lieveilmiöineen tulee.

 

EU:n
säätämät periaatteet, kuten juuri ihmisten vapaa liikkuvuus on pyhä lehmä, jota
ei nähtävästi voida mitenkään tulkita järkiperäisen rajoittavasti. Miten luku-,
kirjoitus- ja kielitaidottomat henkilöt voidaan rinnastaa työnhakijoihin tai
opiskelijoihin? Ei mitenkään. Siksi Romania ja muut EU-maat, joista kerjäläisiä
lähtee liikkeelle, pitäisi velvoittaa estämään näiden maastalähtö ja
järjestämään heille kotimaassaan ihmisarvoinen elämä. Jos romanit kieltäytyvät
koulutuksesta ja sopeutumasta yhteiskuntaan, heille tulisi järjestää avun
ohella valistusta.

 

Myös
kerjäläisten kohdemaissa tulisi ryhtyä toimenpiteisiin kerjäämisen
rajoittamiseksi. EU-maissa tosin vallitsee hyvin herkkähipiäinen asenne ensinnäkin
kaikenlaisiin kieltoihin ja rajoituksiin nähden. Kaiken pitäisi olla niin
vapaata, vaikka tällainen ”vapaus” koituisi asianomaisten ihmisten
haitaksi.

 

Erityisesti
silloin, kun ongelma keskittyy tiettyyn kansanryhmään, ollaan erityisen varovaisia,
ja katsotaan läpi sormien ongelmaa, ja jätetään ongelmaryhmä oman onnensa
varaan ­–
ettei vain kukaan pääsisi syyttämään ongelmaan tarttuvia rasisteiksi. Yhtä
hyvin voidaan pitää rasismina sitä, että Romania ja muut EU-maat antavat tietyn
kansalaisryhmän harjoittaa ihmisarvoa alentavaa ”elinkeinoa”. Perustelut
kerjäämisen sallimiselle ovat tekosyitä, joilla peitellään omaa
toimimattomuutta.

 

 

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu