Annetaan Tuntemattoman sotilaan levätä rauhassa

 

Lehtitietojen mukaan suunnitteilla on jälleen yksi elokuvaversio Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta, sen alkuperäisestä käsikirjoituksesta nimeltään Sotaromaani. Edvin Laineen ohjaus oli paras tähänastisista – näytelmät vertailussa mukaan lukien. Teoksen taannoinen näyttämösovitus edusti nykytyylin mukaista riehuntaa. Siinä panssarivaunut korvattiin pesukoneilla, joita murjottiin näyttämöllä. Toinen elokuvaversio oli jo oman aikansa tuotos, josta viime sotiemme autenttisuus ei enää välittynyt katsojille.

 

Mielestäni nykyinen trendi niin elokuva- kuin näyttämömaailmassakin, jonka mukaan klassikot täytyy "päivittää", on omituinen. Halutaan ratsastaa aikaisempien tekijöiden töillä, ja panna niihin omat useimmiten kyseenalaiset puumerkit.

 

Eräs surkuhupaisimmista esimerkeistä, joihin olen törmännyt, on oopperamaailmasta. Niebelungin sormuksessa taottiin miekkaa sähköhellalla kerrostaloasunnon keittiössä. Vastaavia esimerkkejä löytyy lukuisia. Oopperassakaan ei sentään tietääkseni mennä nuotteja peukaloimaan, mutta näyttämöllepanossa ovat näköjään kädet vapaat. Samoin on elokuvassa ja näytelmässä. Tekstiä saa päivittää mielin määrin.

 

Miksi ei haluta tai osata tehdä aivan omaa elokuvaa tai näytelmää, ratsastamatta toisten oivalluksilla? Kaupallinen motiivi on tietenkin keskeinen selittäjä. Uuden Tuntemattoman tekijät haluavat menestystä ja rahaa Linnan tunnetun teoksen maineen avulla.

 

Jos viime sotamme ovat taas ajankohtainen teema, kuten sanotaan, niistä  olisi syytä tehdä aivan omintakeinen käsikirjoitus uusine henkilöhahmoineen ja tapahtumineen. Esteeksi taitavat yleensä tulla luovuuden ja lahjakkuuden puute. Lisäksi epäonnistumisen riski on liian suuri. Ketä kiinnostaa melko tuntemattoman keskinkertaisen tekijän  näkemys sodasta, joka on käyty paljon ennen kuin tekijä on edes syntynyt? Mitä hän pystyy siitä sanomaan?

 

Niinpä joudumme jatkossakin seuraamaan klassikkojen rääpimistä ja vesittämistä aivan toiseksi teokseksi kuin alkuperäinen oli. Tekijän ja teoksen nimi jätetään mainoskyltiksi ennalleen, mutta sisältö on jotakin muuta. Kriitikot kiittävät, että onpa modernia. Ja kansa rientää kassoille sankoin joukoin uskoen itseään viisaampia kellokkaita. Näin se menee.

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu