Kännykät koulussa: Liioitellaanko perusoikeuksien suojaa?

 

Oi­keus­kans­le­ri Jaakko Jonkka esitti marraskuussa päätöksen, jonka mukaan kou­lu voi ra­joit­taa op­pi­lai­den kän­ny­kän­ käyt­töä kou­lu­päi­vän ai­ka­na. Pe­rus­tus­lais­sa on tur­vat­tu oi­keus mak­sut­to­maan pe­ru­so­pe­tuk­seen, ja se voi to­teu­tua vain, jos op­pi­lail­la on työ­rau­ha, Jonkka totesi.

 

Oikeuskanslerin tutkimat tapaukset koskivat Ylivieskan kaupungin Kiviojan koulua ja Pellon kunnan Pellon peruskoulua. Molemmissa oli rajoitettu kännykän käyttöä erityisesti sen takia, että oppilaat olivat niiden avulla kiusanneet toisiaan. Soittoäänet aiheuttivat myös luokassa häiriöitä.

 

Jonkan päätös  on oikean tuntuinen, mutta se herättää ristiriitaisuudessaan myös kysymyksiä. Siihen sisältyy nimittäin näkemys, että kän­ny­kän käy­tön rajoitukset ovat toi­saal­ta on­gel­mal­li­sia op­pi­lai­den mui­den pe­rusoi­keuk­sien kan­nal­ta. Pe­rus­tus­lais­sa on tur­vat­tu kansalaisten omai­suu­den suo­ja, jo­ten hänen mukaansa op­pi­las­ta ei voi vaa­tia luo­vut­ta­maan kän­nyk­kään­sä il­man nimenomaista lainsäännöstä.

 

Mielestäni tämän oikeuden vastapainona on kuitenkin otettava huomioon oppilaan ja myös muiden oppilaiden oikeus häiriöttömään opiskeluun. Ja kaiketi opettajillakin on oikeus työrauhaan. Kännykän kerääminen pois oppilaalta voi olla joskus ainoa keino saada sen käyttö aisoihin.

 

Edelleen oikeuskansleri katsoi, että jos op­pi­laat mää­rä­tään pi­tä­mään kän­ny­kät kiin­ni, se on on­gel­ma pe­rus­tus­lais­sa tur­va­tun sa­nan­va­pau­den kannalta. Sa­nan­va­pau­teen kun kuu­luu oi­keus il­mais­ta ja vas­taan­ot­taa vies­te­jä ke­nen­kään en­na­kol­ta es­tä­mät­tä.

 

Jonkka siis katsoi koulun voivan rajoittaa kännykän käyttöä. Mutta onko hän toisaalta myös sitä mieltä, että jos oppilaalla on palava tarve käyttää sananvapauttaan kesken tunnin, hän saa lukea ja vastaanottaa viestejä sekä mahdollisesti puhuakin kännykkään?

 

Tästähän aiheutuisi luonnollisesti haittaa paitsi asianomaisen omalle oppimiselle, myös muiden oppimiselle ja opettajan työlle. Maksuton perusopetus ei voi olla oppilaalle vain oikeus, vaan myös velvollisuus, sillä hän on lain mukaan oppivelvollinen. Kyllä Jonkan viittaaman oikeuden opetukseen pitäisi päteä myös tässä.

 

Sananvapaus ei yleensäkään tarkoita sitä, että kansalainen saa olla äänessä milloin tahansa. Yhteiskunnallisessa elämässä kansalaiset joutuvat lukuisiin tilanteisiin, joissa välitön sanavapauden toteuttaminen koetaan sopimattomaksi tai se on suorastaan kiellettyä. Miksi siis koulussa, missä nuorten kansalaisten itsekontrolli ei ole välttämättä vielä kehittynyt, pitäisi sääntöjen olla väljempiä tai niitä ei saisi tehokkaasti valvoa?

 

Onko lainsäädännössä todellakin tuollaisia aukkoja, joita ei voitaisi hoitaa terveellä järjellä käytännössä? Siinä tapauksessa niitä olisi  ryhdyttävä kiireesti tukkimaan oppilaiden oman edun ja oppimistulosten laadun sekä opettajien työrauhan nimissä.

 

 

 

 

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu