Osaammeko enää olla eri mieltä?

 

Voltairen nimiin on pantu sanonta: "Olen eri mieltä kanssasi, mutta taistelen loppuun asti oikeudestasi olla eri mieltä". Varsinkin Pariisin terroriteot ovat nostaneet esiin nykypäivän ongelman: kaikki eivät osaa enää olla eri mieltä toisten kanssa sivistyneellä tavalla.

On suorastaan irvokasta osoittaa erimielisyytensä kynän tuotokseen tappamalla raa'asti kuvan tekijä ja joukko muita, jotka sattuvat olemaan lähistöllä. Tämä edustaa mitä suurinta suvaitsemattomuutta ja barbariaa: joka ei ole samaa mieltä kuin minä ja loukkaa pyhiä arvojani, kuolkoon.

Länsimainen ajattelu ei voi enää nykyisin kuvitella mitään sellaista henkistä tai aineellista arvoa, jonka loukkaamisesta pitäisi rangaista kuolemalla. Kuten tiedetään, sivistysmaat ovat jo luopuneet kuolemanrangaistuksesta. Sodan olosuhteissa se tosin saattaa vieläkin nousta esiin.

Lievemmällä tasolla sama erimielisyyden sietämättömyys näkyy meillä ja muuallakin. Ei puhettakaan siitä, että "taisteltaisiin loppuun asti" esimerkiksi  maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien oikeudesta saada rauhassa ja ilman leimaamista sanoa sanottavansa. Tähän suiden sulkemiseen syyllistyvät myös ne, jotka nyt hehkuttavat olevansa pariisilaisia Charlieita ja käyvät jopa marssimassa hyvän asian puolesta paikan päällä – kuten pääministeri Stubb.

Toivoisin vähemmän ylevää vouhkaamista sananvapaudella ja enemmän tekoja käytännön tasolla. Näyttää vain siltä, että liian monen suomalaisenkin sisällä asuu pieni sensori.

 

 

 

 

 

 

 

 

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu