Venäjän voitonpäivä ei ole meidän voitonpäivämme

 

Presidentti Sauli Niinistö jättää Ukrainan tilanteen vuoksi osallistumatta voitonpäivän paraatiin, joka pidetään Moskovassa (US 25.3.) Ratkaisu on perusteltu useastakin syystä. Nyt kun Ukrainassa taistellaan, ja Venäjä näyttää eri tavoin sotilaallista voimaansa, meillä ei ole mitään syytä osallistua sotilaallista voimaa esittelevään juhlintaan. Rauhanjuhla ja sotien uhrien muistaminen olisivat olleet perustellumpia.

Muiden EU-maiden päämiehet ovat tehneet samaan päätöksen, ja me olemme asemoituneet muun muassa EU -jäsenyyden kautta länteen. Siten presidenttimme seisoisi Punaisen torin aitiossa väärässä seurassa. Suomettumispuheet maailmalla lisääntyisivät, jos maamme tekisi muiden länsimaiden kannasta poikkeavan ratkaisun.

Ainoa perustelu Niinistön osallistumiselle olisi kaiketi Venäjän miellyttäminen tai sen provosoitumisen välttäminen. Mutta hinta olisi edellä kerrottu. Lisäksi osallistumisen positiiviset vaikutukset Venäjän epäluuloiseen perusasennoitumiseen maatamme kohtaan olisivat epävarmat. Mitä pysyvää ulkopoliittista hyvää olemme saavuttaneet presidentti Halosen Venäjää myötäilevästä politiikasta?

Juhlittava voitto, joka mainitaan voitoksi natsismista, ei ollut Suomelle voitto vaan tappio tai korkeintaan torjuntavoitto. Miksi siis osallistua oman maan tappion juhlintaan? Tällaiseen masokismiin jouduimme kyllä osallistumaan neuvostoaikoina. Eiköhän se riitä.

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu