Fortumissa kuohuu jälleen

 

Energiayhtiö Fortumin yhtiökokouksessa nähtiin erikoinen näytelmä (HS 1.4.) – Fortumin optiosekoilut toimitusjohtaja Liliuksen aikana ovat vielä hyvässä muistissa.  Eilen yh­tiön ni­mi­tys­va­lio­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja ja val­tion omis­ta­ja­oh­jaus­yk­si­kön yli­joh­ta­ja käyt­ti kiivaan pu­heen­vuo­ron hal­li­tuk­sen jä­sen­ten palk­kioi­den nos­ta­mi­sen puo­les­ta. Kehitysministeri Sirpa Paatero (sd) oli puolestaan ilmoittanut kaatavansa esityksen, jossa esimerkiksi hallituksen puheenjohtajan palkkiota olisi nostettu 75 000 eurosta 90 000:een euroon.

Ni­mi­tys­va­lio­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja esitti perustelukseen, että Hel­sin­gin pörs­sin suu­ris­sa yh­tiöis­sä hal­li­tus­ten jä­sen­ten kes­ki­mää­räi­nen palk­kio ylit­tää sel­väs­ti For­tu­min palk­kio­ta­son. Ministeri Paa­te­ro esitti aivan perustellusti, et­tä palk­kioi­den roi­ma ko­ro­tus oli­si ol­lut yh­teis­kun­nal­li­sel­ta kan­nal­ta ny­ky­ti­lan­tees­sa huo­no sig­naa­li. Kerrankin ministeri ymmärsi, et­tä hä­nen pi­ti aja­tel­la asiaa ko­ko yh­teis­kun­nan ja ylei­sen koh­tuul­li­suu­den nä­kö­kul­mas­ta.

Selvää pitäisikin olla, että kun yritysmaailman edustajat ovat saarnanneet maltillista palkkalinjaa yhtenä pelastuksena vallitsevasta lamasta, tällaiset korotushankkeet ovat alle kaiken arvostelun. Ne osoittavat, että korotuksen ajajat elävät norsunluutornissa irrallaan arkitodellisuudesta. Etunenässä vielä val­tion omis­ta­ja­oh­jaus­yk­si­kön yli­joh­ta­ja. Kenen asialla hän oikein luulee olevansa?

On aivan perusteetonta hakea vertailukohtaa muiden pörssiyhtiöiden palkkiotasosta. Yhtiöt  ovat kaikki erilaisia, eikä naapurin tuloihin tuijottaminen ole mikään palkitsemisperuste. Tällaista nokittelua tosin käyvät työmarkkinoilla eri liitot keskenään. Jo pelkällä ehdotuksellaan palkkionkorotuksista ylijohtaja antaa kannustavan esimerkin satamalakkoa puuhaaville.

Ko­koo­muk­sen kan­san­edus­ta­ja Ben Zyskowicz (kok) totesi tam­mi­kuus­sa pi­tä­vän­sä For­tu­min ja Nes­te Oi­lin 13–30 pro­sen­tin palk­kio­ko­ro­tuk­sia ny­kyi­ses­sä ta­lous­ti­lan­tees­sa "pöy­ris­tyt­tä­vi­nä". Toivottavasti tällaisia realisteja on erityisesti vaalien jälkeisessä eduskunnassa runsaasti.

Yleinen perustelu yritysjohdon suurille palkkioille ja bonuksille on pätevien johtajavoimien saaminen yhtiöön ja niiden pitäminen siellä. Ministeri Paatero lohkaisi, että esi­mer­kik­si his­si­yh­tiö Ko­neel­la hal­li­tuk­sen ri­vi­jä­sen­ten palk­kiot ovat For­tu­mia pie­nem­piä: "Ei tun­tu­nut, et­tä oli vai­keuk­sia saa­da pä­te­viä jä­se­niä". Kone onkin perheyhtiö, jossa omistajat pystyvät valvomaan etujaan paremmin kuin omistuspohjaltaan laajat pörssiyhtiöt.

Fortumin surullinen esimerkki palkkioiden korotusaikeista kertoo, että edes valtion ylemmillä virkamiestasoilla ei aina ymmärretä laman henkistä ulottuvuutta. Rahasumman suuruus ei ole tässä korotushankkeessa merkittävä tekijä, vaan eleen symboliarvo: joillekin etuoikeutetuille suodaan poikkeuskäsittely, mutta massat saavat tyytyä niukkaan osaansa.

On esitetty, että muun muassa EVA on leikkauspuheillaan vahvistanut kansalaisissa kriisitunnelmaa, joka on vaikuttanut kielteisesti talouden elpymismahdollisuuksiin. Terve järki ja tilannetaju näyttävät puuttuvan liian monelta vaikutusvaltaisessa asemassa olevalta. Ja kansakunta kärsii huonosta herraonnestaan.

 

 

 

 

 

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu