Esimerkkejä kreikkalaisesta taloudenpidosta

 

IltaSanomat (25.7.) kertoo koruttomia esimerkkejä kreikkalaisten EU-rahojen väärinkäytöksistä:

"EU on myöntänyt Euroopan komission mukaan budjettikaudelle 2007–2013 Kreikalle rahoitusta lähes 42 miljardia euroa. Kyse on siis avustuksista, ei paljon puhutuista lainapaketeista. Kreikan saamiin EU-rahoihin on liittynyt ajoittain törkeitä väärinkäytöksiä. Saksalainen Spiegel-lehti kertoi vuonna 2013, että kreikkalaisessa ammattikoulutusta tekevässä järjestössä oli maksettu opettajille palkkaa jopa 225 tunnilta kuussa. Tuntipalkka saattoi olla yli 600 euroa. Opettajiin kuului poliitikkojen perheenjäseniä.

Saksalainen Deutsche Welle kertoi, että vuonna 2012 ateenalaisessa yliopistossa käytettiin väärin EU-varoja 9 miljoonan euron verran 1990-luvulla. Yliopiston kirjanpitäjä käytti Ferrarin hankintaan 80 000 euroa tutkimusrahoja. Tutkimusrahoja käytettiin myös mattoihin, marmorisiin kylpyhuoneisiin ja loma-asuntojen kalustamisiin.

Kreikkalaismediassa on arvioitu, että suuri määrä Kreikan EU:lta saamista miljardeista on mennyt hyödyttömiin tai keksittyihin hankkeisiin."

Nämä esimerkit edustavat tietenkin vain jäävuoren huippua. Julkisuudessa on esitetty aikaisemminkin runsaasti vastaavanlaisia tapauksia. Ne kaikki kertovat siitä holtittomasta mentaliteetista, jolla Kreikassa suhtaudutaan EU:n rahoihin.

Vastaava asenne vallitsee siellä tunnetusti suhteessa oman maan talouteen ja viranomaisiin: veronkierto on kaikkien siihen kykenevien harrastus, ja virkamiehet ottavat yleisesti vastaan lahjuksia. Eräässä äskettäin julkaistussa  lehtihaastattelussa kreikkalainen nainen totesi, että hän ei pyytänyt koskaan kuittia, "ettei olisi vaikuttanut Gestapo-upseerilta". Näin asiakkaat helpottavat mitä merkillisimmin motiivein liikkeenharjoittajien veronkiertoa.

Samanlaista toimintaa harrastetaan muissakin Välimeren maissa, muun muassa Italiassa. Italiassa asuva englantilainen Tim Parks kertoo teoksessaan "Italian Neighbors", että koska valtion virkamiehillä on kadehdittavan suuria luontaisetuja ja kevyet työajat, muut kansalaiset haluavat ottaa oman osansa valtion kakusta juuri veronkierrolla. Suhde valtioon ja valtioliitto EU:hun on Välimeren rantamilla aivan toinen kuin Euroopan pohjoisemmissa valtioissa.

Johtopäätöksenä edellä esitetystä on, että lainanannossa ja muussa rahanjaossa vaikkapa Kreikalle on syytä noudattaa tiukkaa valvontaa ja asettaa lainoille lainanantajien edut turvaavia ehtoja. On perusteetonta puhua näiden ehtojen yhteydessä Kreikan kiristämisestä tai sen suvereenisuuden viemisestä.

Kun lainansaajaan ei voi luottaa, on sulaa hulluutta antaa tälle rahaa ilman tiukkoja ehtoja ja niiden valvontaa. Pääministeri Tsipraksen kaltaiset neuvottelijat ovat vieneet luottamuksen viimeisetkin rippeet. Onni onnettomuudessa on, että Kreikka ei ole suurvalta.

 

 

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu