EU on kroonisesti toimimaton

Euromaiden johtajat ovat kuin joukkopsykoosissa ja kieltävät tosiasiat. Euroalue on kroonisesti toimimaton. Silti Eurooppa jatkaa omaan jalkaansa ampumista. Näin sanoo australialainen taloustieteilijä William Mitchell, joka vierailee parhaillaan Suomessa.

Hän puhuu lähinnä talouskurista, jolla on yritetty selättää talouskriisiä euroalueella – ja niin myös meillä hallituksen tuottavuusloikan nimellä. Hänen mukaansa Suomen ei tarvitse pelätä velkaantumista, vaan sitä, ettei tänne synny työpaikkoja.

Michell saattaa olla oikeassa, mutta puuttumatta tähän yksityiskohtaan sen enempää totean, että  hänen luonnehdintansa euroalueesta pitää paikkansa laajemminkin ja se koskee myös koko EU:ta. Monissa muissakin ongelmissa EU-johtajat ovat jatkuvasti kieltäneet tosiasiat ja ampuneet omaan jalkaansa.

Tarvittaessa on rikottu yhteisesti sovittuja sääntöjä, hyvänä esimerkkinä no bail out eli kielto vastata muiden euromaiden veloista. Kreikan kohdalla tästä livettiin karkeasti.

Joskus joku saa rikkoa sääntöjä, mutta eivät kaikki. Esimerkiksi pakolaiskriisissä Kreikka laiminlöi Schengenin ja Dublinin sopimusta ja päästi laittomat maahantulijat rekisteröimättä muihin EU-maihin. Nämä vaelsivat esteettä läpi Euroopan aina Suomeen saakka.

Pakolaiskriisi on selkeä esimerkki siitä, miten EU-johtajat kieltävät tosiasiat ja tuijottavat joukkopsykoosin vallassa vapaan liikkuvuuden periaatteeseen – joka alunperin säädettiin koskemaan EU-kansalaisia. Kaaos on jatkunut jo viikkoja, mutta EU:n taholta on tullut hyvin vähän tehokkaita lääkkeitä ongelmaan: tosiasiat on kielletty ja puuhasteltu näennäisratkaisujen parissa.

Perusongelma tässä päättämättömyydessä on juuri se, että EU ja euro ovat poliittisia ja ideologisia hankkeita. Politiikka seurailee ideologisia muotivirtauksia, eikä piittaa välttämättä taloudellisista tai muista realiteeteista. Maailma on sellainen, miltä se näyttää kulloinkin politiikan silmälasien läpi.

EU:ssakin politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista, mutta onko se läheskään aina sitä? Pikemminkin se on liian usein yhteisten asioiden laiminlyömistä.

 

 

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu