Brexit – idealismin ja arkipäivän yhteentörmäys

Brittien päätös antaa pakit EU:lle osoittaa ammottavan kuilun vallitsevan Britannian eliitin ja kansan välillä. Kuilun olemassaoloa ei viime päivien ennusteita tulkittaessa tunnistettu.

Toiveajattelu oli eräs syy optimistisiin arvioihin EU:ssa pysymisestä. Lisäksi niin sanottujen kansan syvien rivien ajattelun ja kokemusmaailman vieraus eliitin keskuudessa oli merkittävä tekijä. Samoista syistä EU:n ongelmien kimppuun ei ole tosissaan paneuduttu.

EU- ja talouseliitti sekä muut hyvin toimeen tulevat ihmiset niin Manner-Euroopassa kuin Britanniassakin ajattelevat eri tavalla kuin tavalliset kansalaiset. Eliitti tietää toki paremmin eron taloudelliset seuraukset, ja lisäksi sillä on positiivisempi näkemys EU:n tuomista hyödyistä kuin tavallisella kansalla. Eliittiä elähdyttävät muun muassa ihmisoikeudet ja niihin liittyvät vapaudet paljon enemmän kuin tavallista kaduntallaajaa. Oodi ilolle saa heissä vastakaikua.

Tavalliset kansalaiset näkevätkin esimerkiksi maahanmuuton aivan eri tavalla kuin talouseliitti, joka uskoo maahanmuuton taloutta kohentavaan vaikutukseen jollakin aikavälillä. Busseissa ja metroissa istuvat sekä työttömyyskassoilla jonottavat näkevät maahanmuuttajat konkreettisena uhkana. Autoissaan ja lentokoneissa istuville sekä eristetyillä alueilla asuville pukumiehille ja -naisille maahanmuutto on vain tilastollinen ja humanitaarinen asia.

Tämä tavallinen kansa on paljolti tyytymätön elämäänsä, ja syitä siihen haetaan tietenkin lähiympäristöstä ja konkreettisista asioista sekä uskomuksista. Kun tilaisuus tarjoutuu mielen osoittamiseen äänestyslipun voimalla, protesti kumpuaa omista huonoista olosuhteista, ja sen kohteena ovat vallanpitäjät niin kotimaassa kuin kaukana EU:ssakin. On tämä sitten kuinka tyhmää ja tietämätöntä tahansa, se on kuitenkin demokratiaa.

Kun EU:ssa ja sen jäsenmaissa vannotaan ihmisoikeuksien nimiin, olisi syytä ottaa vakavasti myös näiden protestoijien ihmisoikeudet. EU:ssa täytyy olla jotakin vikaa, kun näin suuri joukko äänestäjiä näin väittää.

Kysymyksessä onkin nyt kypsyyskoe EU-johdolle ja kaikille EU-mielisille. Otetaanko näiden protestoijien äänet vakavasti ja lähdetäänkö tutkimaan, missä on menty vikaan, vai torjutaanko ne asiattomina? Samanlaista protestimielialaa on muissakin jäsenmaissa, mutta sitä ei tietenkään haluta päästää esiin: Cameron avasi Pandoran lippaan ja tärveli paitsi uransa, monta muuta tärkeämpää asiaa.

Nyt olisi EU:ssa harkinnan ja tekojen paikka. Tosin menneisyyden valossa ei näytä kovin todennäköiseltä, että EU:ssa herättäisiin idealismin unesta todellisuuteen ja aloitettaisiin itsetutkistelu. Ideologia on yleensä kuuro realismin ikäville äänille.

 

 

 

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu