Onko presidentti Niinistön muotokuva onnistunut?

Presidentti Sauli Niinistöstä on maalattu sadan taiteilijan voimin tilkkutäkkimäinen muotokuva. Moni on kehunut sitä onnistuneeksi, jopa melkein täydelliseksi taideteokseksi, mutta  myös moitetta on tullut.

Esimerkiksi taidekriitikko Otso Kantokorpi ei innostu lopputuloksesta. "Se on minun mielestäni huono, yksinkertaisesti ruma. Ymmärrän lajityyppien rikkomista nykytaiteessa, mutta sellaisena muotokuva ei ole hyvä, vaan liian helppo ja ilmeinen. Taustalla vaikuttaa voimakkaasti fotorealismi ja se valokuva, joka on työn pohjalla." (Yle.fi 4.5.).

Kuvataiteilija Camilla Vuorenmaa puolestaan pitää lopputulosta lämminhenkisenä. "Muotokuva on sympaattinen ja sinällään onnistunut. Se on hyvin uskollinen perinteelle, koska se on esittävä, eikä liian radikaali. — Muotokuvia pitää vertailla aina keskenään. Kun katson tätä teosta ja vertaan muihin virallisiin muotokuviin, tämä on raikas ja nykyaikainen." (Yle.fi 4.5.).

Presidentti itse on sanonut, että joku voi pitää sitä jonkinlaisena Dorian Grayn muotokuvanakin. Tässä tarinassa nimihenkilö säilyy nuoren näköisenä, mutta kuvan Dorian vanhenee ja heijastaa mallinsa lisääntyviä paheita sekä muuttuu kammottavan näköiseksi. Ei tätä tilkkutäkkiäkään kauniiksi voi sanoa.

Niinistön muotokuva saattaa olla taideteoksena hyvä, sillä taiteenahan voidaan esittää lähes mitä tahansa, jonka taideyhteisö hyväksyy. Mutta muotokuvana ja erityisesti valtionpäämiehen virallisena muotokuvana se ei vastaa tarkoitustaan. Se edustaa erikoisuuden tavoittelua, jossa on kaikenlaista mallin elämälle ja uralle vieraita elementtejä sikin sokin räikeine väreineen ja yhteen sopimattomine muotoineen.

Mallin otsassakin on epämääräinen tahra, joka näyttää pahalta ihottumalta. Presidentin raskaat silmäpussit varmaankin heijastelevat hänen työnsä raskautta. Ehkä muutaman vuoden kuluttua Aaro-poika saa huvia isäpapan kuvasta – löytyyhän siitä satuhahmo My Little Ponykin.

Presidentin muotokuva on virallinen symboli, ja sen tulisi mielestäni heijastella viran arvokkuutta. Juuri siitä syystä ei sitä pitäisi näin asettaa taiteellisten kokeilujen koekaniiniksi. On myös muistettava, että muotokuvassa sen kohde on päähenkilö, eivät taiteilijat ja taide.

Taiteella on vapautensa, mutta kun taiteilija ottaa tällaisen tehtävän vastaan, hänen olisi tajuttava vastuunsa ja tehtävälle asetettavat – paljolti näkymättömät – reunaehdot, vaikka tehtävänantaja ei hienotunteisuudessaan niitä mainitsisikaan. On selvää, että Niinistö ei halua jäädä historiaan presidenttinä, joka rupesi riitelemään muotokuvastaan ja asettamaan pakkopaitaa vapaille taiteilijoille. On vain hymyiltävä ja etsittävä työstä hyviä puolia. Hyvä vain, että  taiteilijat eivät saaneet päähänsä valita kubistista tyyliä – ja vaikkapa sijoittaneet molemmat silmät samalle puolelle nenää. Taidetta sekin olisi ollut.

Taiteella ja taiteilijoilla on vapautensa, mutta niin on teoksen katsojillakin. Mielipiteitä tulee tästäkin muotokuvasta lisää laidasta laitaan, enkä tarkoita, että omani olisi yhtään sen oikeampi kuin muidenkaan. Oleellista on vapaassa maassa, että jos kansalainen ei näe keisarilla – siis vaikkapa presidentin kuvalla – vaatteita, hän sivussa seisovan lapsen tavoin saa sen ääneen sanoa.

https://yle.fi/uutiset/3-10191230

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu