Hallituksessa tarvitaan tyypillisiä poliitikkoja

Hallitus ja ammattiyhdistysliike ovat törmäyskurssilla: liitot lakkoilevat vastalauseeksi hallituksen kaavailemalle työntekijän irtisanomista helpottavalle laille. Hallitus järjestää luottamusäänestyksen, jossa mitataan eduskunnan luottamus paitsi kyseistä lakiesitystä, myös koko hallitusta ja sen työllisyyspolitiikkaa kohtaan.

Äänestyksen lopputuloksesta  ei ole epäilystäkään, sillä hallituksella on eduskunnassa enemmistö, vaikka niukkakin. Hallituspuolueiden kansanedustajat eivät tietenkään halua katkaista eduskuntakauttaan kesken. Se merkitsisi uusia vaaleja, rahaa vievää kampanjaa ja leipäpuusta putoamisen riskiä. Ja kaiken sinetöi puoluekuri, jonka rikkojaa uhkaa rangaistus.

Luottamusäänestyksen avulla  hallitus saa äänestyksen kohteeksi yksittäisen lain sijasta koko hallituksen olemassaolon. Samalla ajatellaan saatavan hallituksen sijasta koko eduskunta ammattiyhdistysliikkeen mielenosoitusten kohteeksi ja vastapuoleksi.

Kyseessä on aivan samanlainen operaatio kuin taannoinen ulkoministeri Soinin luottamusäänestys, jonka taustalla oli hänen esiintymisensä virallisella valtiovierailulla aborttikiellon mannekiinina. Tämäkin äänestys laajennettiin koskemaan koko hallituksen luottamusta, ja näin varmistettiin että varsinkin Soinin maamme lainsäädännöstä poikkeavista näkemyksistä tuohtuneet naiskansanedustajat pysyisivät ruodussa vastoin vakaumustaan. Siinä onnistuttiinkin, sillä vain muutama soraääni esiintyi tyhjän äänen muodossa.

Tällainen temppuilu on osoitus pääministeri Sipilän haluttomuudesta kompromisseihin. Sipilä on ollut ennenkin  törmäyskurssilla ammattiyhdistysliikkeen kanssa, ja hän näyttää johtavan hallitusta kuin omistaja-johtaja yritystään. Pääministerin uraansa aloittaessaan Sipilä lupasi, että häntä "saa pot­kais­ta pol­vi­tai­pee­seen, jos hä­nes­tä tu­lee tyy­pil­li­nen po­lii­tik­ko". Hän piti lupauksensa.

Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, eikö hänen olisi ollut viisainta toimia kuin poliitikko, jopa tyypillinen poliitikko, sillä politiikka on tyypillisesti mahdollisuuksien taidetta, sovittelua ja kompromissien tekoa.

Tietenkin ammattiyhdistysliikettä voidaan moittia siitä, että se kärjistää tilannetta lakkoilulla ja jopa yleislakolla uhkailulla, vaikka tämä lakiehdotus ei ole kovin merkittävä työntekijöidenkään kannalta. Taustalla lienee myös hallituksen aikaisempien, työntekijöiden asemaa huonontavien päätösten aiheuttama turhautuminen ja uho.

Nyt on vastakkain kaksi itsepäistä osapuolta. Pääministeriltä asioiden jääräpäinen jyrääminen "maaliin" osoittaa ennen kaikkea heikkoa poliittisen prosessin tuntemusta – poliittisen kokemuksen puutetta ja jopa ammattitaidottomuutta. Ammattiyhdistysliike toimii niin kuin toimii, eikä sitä ole viisasta asettaa selkä seinää vasten.

Aikanaan saamme uuden hallituksen. Jokaisella on omat toivomuksensa sen kokoonpanon suhteen, mutta yleisesti toivottavaa on, että siinä istuisi varsinkin pääministerinä aivan tyypillinen poliitikko, joka taitaa politiikan teon ja hallitsee hermonsa.

0
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu