Erdogan pitää pilkkanaan oikeusvaltion ja Naton periaatteita

Erdogan allekirjoitti yhteisymmärryssopimuksen, jolla se hyväksyy Suomen ja Ruotsin Naton jäseniksi. Sopimukseen sisältyy kuitenkin suurpiirteisyyttä, joka on antanut Erdoganille aiheen ryhtyä ”tulkitsemaan” sitä mielensä mukaan ja tekstistä piittaamatta.

Hän on esittänyt yksityiskohtaisia näkemyksiä, joilla ei ole juurikaan tekemistä sopimustekstin kanssa, esimerkiksi luetteloita luovutettavista ”terroristeista” ja vaatimuksia lainsäädännön muutoksista. Mihinkään näistä Suomi ja Ruotsi eivät katso sitoutuneensa sopimuksessa.

Kiristysruuvina Erdogan käyttää liittymissopimuksen ratifiointia Turkin parlamentissa. Hän uhkaa, että jos maat eivät taivu hänen tulkintoihinsa, sopimus ei koskaan tule Turkin parlamenttiin.

Näin toimiessaan Erdogan pitää pilkkanaan ensinnäkin oikeusvaltioperiaatetta. Kun osapuolet tekevät sopimuksen, sitä on noudatettava tolkullisella tavalla. Jos ristiriitaisia näkemyksiä esiintyy sopimusosapuolten välillä, täytyy olla jokin puolueeton välittäjätaho, esimerkiksi tuomioistuin, joka ratkaisee riidan.

Oikeusvaltiossa kiristys ei ole hyväksyttävä keino oman sopimustulkinnan läpi viemiseen, ja sellaisen yritys on rangaistava teko. Oikeusvaltiossa valtionpäämies ei pysty estämään asian tulemista parlamentin käsittelyyn.

Tällainen toiminta ei voi olla myöskään Naton periaatteiden mukaista – on kyseenalaista, täyttäisikö Turkin tapainen diktatuuri Nato-jäsenyyden kelpoisuuskriteerejä. Valitettavasti Naton käytännöt ja säännökset eivät tarjonne mahdollisuuksia puuttua tähän, ja vaikka tarjoaisivatkin, Naton johtoelimissä ei ilmeisesti ole tahtoa puuttua Turkin sooloiluun.

Turkki on liian voimakas sotilasmahti ja sillä on kiristysruuveja – muun muassa pakolaistulvat – joita se käyttää hyväkseen. On siksi ymmärrettävää, että Suomi, Ruotsi ja Naton johto pitävät matalaa profiilia Turkin suhteen, ja koettavat sovitella ristiriitoja sen kanssa.

Jotakin olisi kuitenkin voitava tehdä, jos halutaan, että hakijamaista tulee Naton jäseniä. Suomella ja Ruotsilla ei ole mahdollisuuksia ryhtyä ihmisoikeuksia rikkoviin myönnytyksiin. Asekaupat Turkin kanssa voisivat olla tulla kysymykseen myönnytyksinä, mutta ihmisoikeusloukku vaanii niidenkin kohdalla.

Yhdysvalloilla on joitakin valttikortteja, kunhan se vain haluaa niitä käyttää. Jo maan suurvalta-asema maailmassa antaa kaikupohjaa sen vaatimuksille, ja esimerkiksi suostuminen Turkin haluamien hävittäjäkoneiden toimituksiin voisi avata kriittisiä sulkuja.

Luulisikin, että Yhdysvaltoja ja Naton johtoa huolestuttaisi Naton alennustila, sen suoranainen halvaantuminen Turkin  kiristyspolitiikan kourissa. Nykymenolla Naton arvovalta ja merkitys puolustusliittona uhkaavat näivettyä.

Tällainen asiantila olisi  huomattava voitto Venäjälle idän ja lännen välisessä taistelussa hegemoniasta maailmassa. Asia on paljon laajakantoisempi kuin vain kysymys Suomen ja Ruotsin mahdollisuudesta päästä Naton jäseniksi.

 

 

 

 

+10
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu