Jos et lue kirjoja, suljet monta ovea itseltäsi

Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Veera Paananen kirjoittaa kolumnissaan Ihmiset eivät enää jaksa lukea, eikä siitä käydä yhteiskunnallista keskustelua, että yhä useampi nuori ei lue lainkaan kirjoja (HS 13.4.).

Hän arvelee, että sekä lasten että aikuisten keskittymiskyky on huonontunut. Lukeminen on korvattu lyhyiden videoiden katsomisella. Se on perustavanlaatuinen yhteiskunnallinen muutos, mutta siitä ei puhuta.

Toimittaja on huolissaan perinteisen lukutaidon heikentymisestä. Perustelu lukutaidon tärkeydelle on osaltaan se, että lukeminen auttaa tulkitsemaan kriittisesti myös muunlaisia mediasisältöjä. Salaliittoteorioiden kaninkoloihin putoaa helpommin, jos kunnon sisälukutaitoa ei ole. Lukeminen myös parantaa keskittymiskykyä, jonka huononemisen moni on saattanut omallakin kohdallaan todeta.

Toimittaja Paananen päätyy lopputulokseen, että ehkä yhä useammat suomalaiset pitävät lukemista turhana, mutta asiasta olisi kuitenkin hyvä käydä jonkinlainen yhteiskunnallinen keskustelu.

Toimittajan huoli on aiheellinen. Kirjallisuuden lukemisesta on meille monenlaista hyötyä, jota esimerkiksi surffailu netin lyhyiden ja huolimattomasti luotujen tekstien parissa ei tuota. Silloin kun puhumme kirjojen lukemisesta, puhumme samalla lukijan tietämyksen, ajattelumaailman ja kokemiskyvyn kehittämisestä. Nämä ovat keskeisiä asioita varsinkin koululaisen henkisen kasvun kannalta, sillä niitä tarvitaan myöhemmin työ- ja muussa elämässä.

Rakentamalla mielessään kuvan romaanin henkilöistä, miljöistä ja tapahtumista lukija harjoittaa mielikuvitustaan ja ajattelukykyään. Valmiiden tarinoiden passiivinen seuraaminen esimerkiksi elokuvaa katsomalla ei ole yhtä hyödyllistä.

Romaaneja lukemalla voi kokea monen erilaisen ihmisen elämää näiden ”pään sisältä” tarkkaillen. Näin tulee huomaamattaankin harjoittaneeksi itseään tosielämää varten. Lukija oppii mukavasti nojatuolissaan ymmärtämään kaikkea sitä, mitä ihmisyksilön ympärillä – ja yksilössä itsessään – tapahtuu. Samalla hän oppii, jos on oppiakseen, empatiaa ja muita hyödyllisiä tunteita.

Romaanien ohella kunnon lukutaidon ja -halun omaava pystyy tietenkin ammentamaan oppia tietokirjoista. Opiskelu ei onnistu ilman hyvää lukutaitoa. Tunnetusti nykykoulu tuottaa oppilaita, joiden lukutaito ei ole tyydyttävä. Heille sulkeutuu elämässä monta ovea.

Lukutaidon hankkiminen vaatii tietenkin vaivannäköä. Ja sitä enemmän, jos oppimisen pohja on jäänyt hataraksi ja ongelma tulee eteen liian myöhään. Silloin on jo ehkä vastenmielisyys lukuhommia kohtaan kasvanut ylivoimaisen suureksi. Tässä tilanteessa tarvitaan sisua ja luonteenlujuutta – myös auttava käsi voi muodostua ratkaisevan tärkeäksi.

Joskus kampanjoitiin lukutaidon hyväksi esimerkiksi sellaisilla vaalilauseilla kuin: ”Lukeminen kannattaa aina” ja ”Lue enemmän, luulet vähemmän”. Vastaavanlaiset kampanjat olisivat nytkin paikallaan.

Voitaisiin ajatella vaikkapa seuraavaa: ”Älä lue kirjoja – ja pysyt tietämättömänä!”. Tai, viitaten kirjojen viihdevaikutukseen: ”Lue kirjoja  –  ei tylsää hetkeä!”.

On myös huomattava, että ”tieto on valtaa!”. Jos et osaa kunnolla lukea ja siten perehtyä asioihin, lukutaitoiset pyörittävät sinua kuin Georg Otsin laulussa pellavapäätä. Ja putoat myös helposti edellä mainittuihin salaliittoteorioiden kaninkoloihin.

Kampanjoinnin osana tulisi aloittaa toimittaja Paanasen ehdottama yhteiskunnallinen keskustelu. Meillä ei ole kansakuntana varaa antaa nouseva polven tyhmistyä.

————–

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009513701.html

https://www.ts.fi/lukijoilta/3859215