Jos Natoon pyritään, päätökset on tehtävä heti

Kun Venäjä muutti maailmanjärjestyksen kertaheitolla, alkoivat suomalaiset ajatella vakavasti Nato-jäsenyyttä.

Asiaan liittyy kuitenkin epävarmuustekijöitä. Mitkä ovat Venäjän reaktiot ja hyväksyvätkö kaikki jäsenmaat Suomen jäsenyyden olosuhteissa, joita emme vielä täysin tunne.

Jos emme päätä hakeutua Natoon on epävarmaa, säästääkö se meidät Venäjän aggressioilta, vai katsooko naapuri silloin Suomen etupiiriinsä kuuluvaksi ja kypsäksi haltuun otettavaksi.

Vaihtoehtoja siis on, mutta ne eivät kuitenkaan avaudu meille sen paremmin, vaikka miettisimme niitä kuinka huolellisesti ja pitkään. Tilanne on kuin nopan heitto: kun tuijotamme noppaa vaikka kuinka kauan ja mietimme huolellisesti kaikki vaihtoehdot, emme tule hullua hurskaammaksi. On vain heitettävä.

Miettiminen ja pohdiskelu tuntuvatkin nyt viivyttelytaktiikalta. Jos Natoon halutaan, päätös pyrkimisestä olisi tehtävä heti, ja koetettava myös nopeuttaa Naton mittavaa byrokratiaa – jos vain mahdollista. Kaikkien jäsenmaiden hyväksyntä olisi pitänyt hankkia etukäteen kaikessa hiljaisuudessa.

Julkisuus on myrkkyä asiallemme. On vastuutonta puhua, että päätöksenteko meillä kestää kuukausia. Pääministeri Marin puhuukin viikoista. Parempi niin, mutta vielä parempi olisi, jos voitaisiin puhua muutamasta viikosta.

Mitä pitempi on odotusaika ennen Suomen ja lopulta Naton päätöstä, sitä enemmän Venäjällä on aikaa järjestää häirintää ja harmia maallemme. Samalla ehkä Ukrainan tilanne laukeaa niin, että Venäjällä alkaa riittää resursseja tuotavaksi meidän rajoillemme.

Ideaalitapaus olisi nopea ja yllätyksellinen päätös joka portaassa. Vatulointi on myrkkyä Suomen turvallisuudelle.