Käännytyslaki saa tyrmäyksen oikeustieteilijöiltä

Yksikään eduskunnan perustuslakivaliokunnan kuulemasta 18 oikeustieteilijästä ei pidä ”käännytyslain” säätämistä mahdollisena. Sen nojalla voitaisiin estää ihmisiä hakemasta tilapäisesti kansainvälistä suojelua Suomen valtakunnanrajalla ja sen välittömässä läheisyydessä (HS 14.6.2024).

Oikeustieteilijät arvioivat, että hallituksen esitys on räikeästi ristiriidassa Suomea oikeudellisesti sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Ongelmat kiteytyvät kolmeen perus- ja ihmisoikeuteen: palautuskieltoon, oikeuteen hakea turvapaikkaa ja oikeuteen tehokkaisiin oikeusturvakeinoihin.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten lisäksi poikkeuslaki olisi oikeustieteilijöiden mukaan ristiriidassa perustuslakimme ja EU-oikeuden kanssa.

Oikeustieteilijät eivät kuitenkaan halua nähdä kokonaiskuvaa. He tuijottavat sopimustekstejä, jotka on tehty ajatellen hyvin hallittavissa olevia normaalitilanteita, joissa rajoille ilmestyy muutamia maahan pyrkivä silloin tällöin.

Suomella ja eräillä muillakin mailla on kuitenkin kokemuksia hybridisodankäynnistä, jonka sisältönä on suurten ihmismassojen työntäminen valtakunnanrajan yli.

Näitä ihmisiä saattaa olla rajan takana suunnattomia määriä, valmiina käytettäviksi naapurin häirintään. Tällaisten ihmismassojen vyöryminen maahan saisi yhteiskuntarauhan ja maan talouden kestävyyden horjumaan.

Rajaviranomaisilla ei olisi mitään mahdollisuuksia haastatella tällaisia ihmisjoukkoja. Missä on oikeusoppineiden suhteellisuudentaju?

Suvereenilla valtiolla on oikeus ja myös velvollisuus suojella rajojaan ja kansalaisiaan tällaisilta hyökkäyksiltä. Vanhojen roomalaisten mukaan ”kun aseet puhuvat, lait vaikenevat”, tai kuten oikeushistorioitsija Jukka Kekkonen sen muotoilee: ”kun aseet puhuvat, lait joustavat”.

Muutama vuosi sitten Puola toimi jämäkästi torjuessaan Valkovenäjältä maahan pyrkiviä. Siinä esimerkki Suomelle.

Ihmisjoukkojen käyttäminen aseina edustaa erästä hybridisodankäynnin muotoa, ja sillä pyritään häiritsemään kohdemaan taloutta ja sen asukkaiden elämää, ja lopulta lamauttamaan yhteiskunta.

On helppoa kuvitella, minkälaista on elämä maassa, jonne vyöryy tuhansia ja tuhansia pakolaisia tai oikeammin sellaisiksi naamioituja ihmisiä. Näin tuhotaan pahimmillaan koko yhteiskunta.

Viranomaisten on torjuttava tällainen uhka rajalla ja estettävä kansainvaellus. On vastuutonta ja suorastaan naurettavaa vedota sopimuksiin, joissa ei ole otettu lainkaan huomioon kohdemaan ja sen kansalaisten etuja.

Oikeusoppineet käyttävät kantansa tueksi väitettä rajavartioiden hankalasta oikeudellisesta asemasta tilanteessa, jossa heidän pitää torjua tulijat. Mitään tällaista ongelmaa ei esiinny, jos on voimassa selkeä käännytyslaki, josta saadaan kaikille viranomaisille ohjeet rajalla esiintyvien tilanteiden hoitamiseen.

On otettava huomioon, että ei ole olemassa sellaisia sopimusta, jonka toteutuksessa ei pitäisi ottaa huomioon kaikkien osapuolten näkökulmat ja intressit – ei vain maahan pyrkivien. Sopimuksia toimeenpantaessa on siis suoritettava oikeudellista harkintaa ja punnintaa. Vanha tuomarin ohje sanookin, että mikä ei ole kohtuullista, ei voi olla lakikaan.

Lakien ja sopimusten toteutus ei todellakaan ole mekaanista rutiinia, vaan niiden huolellista ja järkiperäistä tulkintaa. Herää kysymys, onko yliopistojen juridiikan opetukseen jäänyt huolestuttavia aukkoja.

Toivottavasti perustuslakivaliokunta ja muut valtiolliset päättäjämme tunnistavat vastuunsa sekä hyväksyvät Suomen edut turvaavan käännytyslain.

 

Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu