Keskustelu  Fortumista jatkuu. Onko mitään tehtävissä?

Helsingin Sanomat tuntuu asettuneen puolustamaan Fortumin talousseikkailuja pääkirjoituksessaan (27.7.). Lehti aloittaa toteamalla, että Fortum on ollut suuri pohjoismainen menestystarina. Valtiolla, joka omistaa Fortumista vajaat 51 prosenttia, ei kuitenkaan ole varaa moneen tällaiseen ”menestystarinaan”.

Jo Fortumin ”Venäjän valloitus” herätti monessa tarkkailijassa pahoja aavistuksia. Venäjä ei ollut eikä ole oikeusvaltio, vaan tiukasti keskusjohtoinen maa. Siellä toimiva länsimainen yritys ei voi turvautua oikeusjärjestelmän apuun, vaan keskusjohto voi milloin vain esimerkiksi säädättää lain, jolla ulkomainen yritys otetaan vaikkapa valtion turvallisuuden säilyttämisen nimissä valtion haltuun.

Tämä olisi pitänyt  ymmärtää. Eli Venäjällä toimittaessa maariski on korkeaa tasoa. Kuinka moni olisi sijoittanut sinne omia rahojaan?

Fortumin johdon viimeisin  moka oli Uniper-kauppa. Vaikka tuottoja on tullut, Uniperiin hukatut miljardit alkavat olla menneen talven lumia.

HS:n pääkirjoittaja katsoo, että on mahdotonta arvioida kuinka paljon Fortumin johdon päätöksiin vaikutti halu tehdä jotakin suurta ja näyttävää. ”Johdon suurimmaksi virheeksi voi lukea lähinnä sen, että päätös Uniperista tehtiin ’rationaalisesti’ eli rahan kautta asiaa ajatellen, luottaen siihen, että näin Venäjälläkin ajatellaan ja toimitaan. Siinä oltiin perusteellisesti väärässä”. Ja lopuksi lohdutellaan: ”Mutta niin oli moni muukin.”

Tietenkin oli suuri virhe jättää – edellä jo mainitsemani – Venäjän poliittiset realiteetit huomion ottamatta. Rahasta niidenkin seurauksissa on muuten aina kysymys.

Mutta etsittäessä syitä tällaiseen lyhytnäköisyyteen, ei pidä unohtaa keskeistä todennäköistä syytä, joka on Fortumin johdon palkitsemisjärjestelmä. ”Ennakkoluulottomat” eli tosiasiallisesti hyvin riskipitoiset investoinnit, jotka lupaavat suuria tuottoja saavat yrityksen tulosmittarit ja osakekurssit jyrkkään nousuun.

Tämä merkitsee sitä, että johdon tulospalkkiot ampaisevat pilviin. Ilta-Sanomat kirjoitti 20.7.:

”Fortumin toimitusjohtajalle maksettiin keväällä 423 000 euron kannustinpalkkio – sitä perusteltiin Uniper-yhteistyöllä. — Toimitusjohtajan osakeperusteiset kannustimet olivat vuonna 2021 hieman yli miljoona euroa. — Toimitusjohtajan kokonaistulot Fortumilta olivat viime vuonna 3,6 miljoonaa euroa.”

Kun tällaisia palkkiota on luvassa, harkinta ja varovaisuus unohtuvat ja oma etu voittaa. Riskin joutuvat kantamaan osakkeenomistajat, muun muassa veronmaksajat.

Tämä on suoraan sanoen kohtuutonta.  Osakeperusteisten kannustimien haittapuolet on tunnettu jo pitkään. Varottavia esimerkkejä olisi tarjolla vaikkapa Yhdysvalloista – ja Euroopastakin. Mutta ahneus voittaa.

Perusteluja palkkioille tietenkin löytyy: kun muutkin merkittävät yritykset maksavat, ja: näin saadaan kyvykkäitä johtajia… No, eipä siltä aina näytä.

Eräs parannus asiaan olisi se, että tulospalkkion saaja joutuisi riskin lauetessa palauttamaan ainakin tietyn osan (alustavasti) kuittaamastaan palkkiosta. Nykykäytäntö on kuitenkin vanhaa sanontaa lainatakseni se, että kävi vaikka miten huonosti, palkkionsa kuitannut johtaja marssii nauraen pankkiin.