Kimmo Kiljunen arvostelee presidentti Alexander Stubbin lausuntoa

”Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Kiljunen (sd) arvostelee presidentti Alexander Stubbin ulkopolitiikan linjana lanseeraamaa arvopohjaisen realismin käsitettä”.

”Suurin ongelma käsitteessä on, että se ei oikeastaan kerro sen politiikan sisällöstä mitään koska arvoihin nojaavat kaikki. Pahimmatkin tyrannit ja valistuneimmatkin valtiomiehet vetoavat joihinkin arvoihin”, Kiljunen sanoo HS:n haastattelussa  (HS 5.9.2024).

Kiljunen tulkitsee mielestäni epäoikeudenmukaisesti presidentti Stubbin lausuntoa. Se on selvästi yleisen, strategisen tason suuntaviivat antava ohje, jota on sitten konkretisoitava operatiivisella eli käytännön tasolla.

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon on muun muassa kirjattu, että Suomi pitää kiinni meille tärkeistä ja keskeisistä arvoista, kuten demokratiasta, oikeusvaltioperiaatteesta, kansainvälisestä oikeudesta ja ihmisoikeuksista, rauhasta, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.

Stubb itse käytti suurlähettiläspäivien puheessaan samaan viittaavaa muotoilua. Kiljunen toteaa Stubbin sanoneen: ”Määrittelen arvopohjaisen realismin kokoelmana universaaleja, vapaudesta, ihmisoikeuksista ja kansainvälisistä säännöistä nousevia arvoja, jotka huomioivat myös globaalin monimuotoisuuden, kansallisvaltioiden, alueiden ja kulttuurin sekä historian realiteetit”.

Stubb siis täsmensi esittämäänsä yleistä lausetta operatiivisella tasolla. Vasta yhdessä strateginen taso ja operatiivinen taso kertovat, mihin valtakunnan politiikassa pyritään.

Kiljunen toteaa, että ei liene myöskään sellaisia vakavasti valtaa käyttäviä poliittisia toimijoita, jotka eivät tarkastelisi ympäröiviä voimatekijöitä ja siis olisi realisteja.

On kuitenkin eri asia lausua maan linjaksi realismi, kuin ”tarkastella ympäröiviä voimatekijöitä”. Kiljunen ei muuten tässä mainitse, mihin tämä tarkastelu johtaa – jos mihinkään.

Kiljunen katsoo, että Suomen linja on aikaisemmin usein määritelty konkreettisesti. Tällaisia määritelmiä ovat olleet esimerkiksi ”hyvät naapuruussuhteet”, ”reunavaltiopolitiikka” ja ”puolueettomuuspolitiikka”.

Näiden lisäksi hän mainitsee ”ihmisoikeusperustaisen ulkopolitiikan”, joka oli yhtenä määritelmänä Sanna Marinin (sd) hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Myös Niinistön ”aktiivinen vakauspolitiikka” on Kiljusen mielestä konkreettinen toimintaohje.

Mutta itse asiassa ”hyvät naapuruussuhteet”, ”reunavaltiopolitiikka”, ”puolueettomuuspolitiikka” ja Marinin sekä Niinistön luonnehdinnat eivät avaudu toimintaohjeiksi ilman lisämäärittelyjä.

Tämä on aivan luonnollista – sillä kuten edellä totesin – selvyyden vuoksi on hyvä esittää ensin ulkopolitiikan yleispiirteinen linjaus, ja täydentää sitä sitten yksityiskohtaisemmalla politiikan kuvauksella.

Näyttää siis selvältä, että Kiljunen hyväksyy Marinin ja Niinistön esitykset, mutta ei samoilla periaatteilla puhuvaa Stubbia.

Subjektiivinen tarkoitushakuisuus eli halu arvostella Alexander Stubbia  näkyy selvästi. Mistään objektiivisesta arviosta ei siis Kiljusen näkemyksissä mielestäni ole kysymys.