Kumpi toimi väärin, poliisi vai mielenosoittajat?

Poliisin toimintaa tutkineen oikeustieteen tohtorin Henri Rikanderin mukaan viranomaisten toiminta Elokapina-liikkeen mielenosoituksen yhteydessä jättää parantamisen varaa (IS 10.10.). 

Poliisi otti valtioneuvoston linnan luota kiinni yli 50 mielenosoittajaa. Poliisi kertoi tiedotteessa lauantaina, että alustavat rikosnimikkeet ovat kokouksen estäminen, niskoittelu poliisia vastaan ja törkeä julkisrauhan rikkominen.

 – Olen itse vähän skeptinen sen suhteen, onko kyse törkeästä julkisrauhan rikkomisesta. Mielenosoitukset ovat demokraattisessa yhteiskunnassa keskeisessä roolissa, Rikander sanoo. – Kokoontuminen on myös perustuslaillinen oikeus.

 Sekään, että kahlitsee itsensä valtioneuvoston oviin, ei muuta tilannetta. Se on yksi mielenosoitustaktiikka. – Meillä on tästä ympäristöliikkeessä esimerkkejä Koijärvestä alkaen, jossa lukittauduttiin laitteisiin. On myös lukittauduttu turkisliikkeen oveen (IS 10.10.).

Kyse ei ollut pelkästään mielenosoituksesta ja kokoontumisvapaudesta, vaan valtioneuvoston toiminnan häiritsemisestä – niskoittelusta poliisia vastaan ja julkisrauhan rikkomisesta.

Missä määrin tällainen mielenosoitus aiheuttaa vaaraa, ei voida etukäteen varmuudella sanoa. Kaikkeen on varauduttava, kun on kyse korkeista virkamiehistä ja hallitsemattomasta väkijoukosta.

Itsensä kahlitseminen valtioneuvoston linnan oveen ei kuitenkaan kuulu kansalaisoikeuksiin. Se, että tällainen sisältyisikin mielenosoittajien ”taktiikkaan”, ja perinteitä löytyisi Koijärven mielenosoituksista lähtien, ei tee tapahtumasta lain mukaista mielenosoitusta. Mielenosoituksesta ei ollut myöskään tehty poliisille ilmoitusta, joten se oli siinäkin mielessä laiton.

Pitäisikö tasavallan presidentin ja valtioneuvoston jäsenten joutua työpaikalleen pääovesta mennessään ja sieltä poistuessaan puikkelehtimaan maassa istuvien mielenosoittajien lomitse ja väistelemään oviin kahliutuneita? Ei tietenkään. Tuollainen häiritsee valtiollisten instituutioiden toimintaa ja suorastaan halventaa niitä – vaikka presidentti ja muut asianomaiset eivät nyt halunneetkaan tehdä asiasta numeroa.

Jostakin syystä poliisi esiintyi tapauksen jälkipuinnissa yllättävän nöyränä ja anteeksipyytelevänä. Tämä nakertaa poliisin auktoriteettia ja vaikeuttaa jatkossa sen toimintaa. Lieneekö ylemmistä hallintoportaista tullut puhelinsoitto, joka pehmitti poliisijohdon?

Ajateltakoon vaihtoehtoa, että poliisi olisi toiminut veltommin, ja jotakin olisikin yllättäen sattunut presidentille tai valtioneuvoston jäsenille. Mikä haloo siitä olisi noussut – ja aivan oikeutetusti. Helppo on marista nyt, kun mitään vakavampaa ei tapahtunut.

Eräänä lopputuloksena tästä surkuhupaisasta episodista saattaa olla se, että jatkossa yksi ja toinenkin kuppikunta löytää ketjujen ja lukkojen kera tiensä valtioneuvoston linnan ja muidenkin valtion hallintorakennusten oville – toteuttamaan yllättäen löysentynyttä mielenosoitusoikeuttaan ja kokoontumisvapauttaan.

Nämä ääriryhmät eivät luota kansan valitsemien päättäjien omaan harkintaan, vaan pyrkivät kahlitsemis- ja muilla häirintään tarkoitetuilla ”strategioillaan” painostamaan päättäjiä ideologioittensa mukaisiin ratkaisuihin. Haluammeko maahan edustuksellisen demokratian kylkiäiseksi tällaisen valtiollisten päättäjien painostukseen perustuvan lobbausjärjestelmän?

PS. Blogissa esitetty virheellinen tieto mielenosoitusluvan hakemisen tarpeellisuudesta on korjattu mielenosoitusilmoitusta koskevalla tiedolla.

 

+4
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu