Kunnan vesihuoltoa ei kannata myydä

Jyväskylän kaupunki valmistelee energia- ja vesiyhtiönsä osittaista myyntiä. Kokemukset maailmalta osoittavat, että vesihuollon yksityistämisestä seuraa hintojen nousua ja aikaisempaa huonompaa palvelua. Näin vakuuttaa professori Andreas Bieler Nottinghamin ja Helsingin yliopistoista (HS 5.2.).

Näiden yksityistämishankkeiden todellinen motiivi on yleensä kunnan rahantarve, mutta niitä perustellaan yleensä kuntalaisille – kuten yksityistämistä yleensäkin – sillä, että yksityisen yrityksen toiminta on kilpailun ansiosta tehokkaampaa kuin kunnallisen. Näin rahaa väitetään riittävän voittojen lisäksi myös uudistuksiin ja hinnanalennuksiin.

Kunnallisen vesihuollon tai muun vastaavan julkisen palvelun myyminen on kuitenkin mitä lyhytnäköisin rahan hankintakeino: se koituu kuntalaisille pelkäksi vahingoksi.

Professori Bieler  perustelee, että vesihuolto on niin sanottu luonnollinen monopoli, eli sen piirissä ei ole kilpailua. Eihän tietylle alueelle kannata perustaa kuin yksi vesihuoltoyhtiö, joten markkinat ja hintoja alentava kilpailu puuttuvat. Näissä yksityistämisen perusteluissa on siis kyse hämäyksestä, jolla heitetään sumuverho voitonmaksimoinnin suojaksi.

Tosiasiassa yksityistetyt vesihuoltoyhtiöt tahkoavat voittoja omistajilleen, ja niitä saadaan tietenkin vähimmällä vaivalla juuri korottamalla vesimaksuja. Samalla unohtuvat usein investoinnit.

Joku voi pitää näitä ajatuksia liioittelevina, mutta professori Bieler esittää vakuuttavia käytännön esimerkkejä eri puolilta Eurooppaa. Toscanassa Italiassa vesihuollon yksityistämisen jälkeen hinnat nousivat keskimäärin 24 prosenttia ja paikoin jopa 120 prosenttia. Margareth Thatcher yksityisti Englannin ja Walesin vesihuollon, minkä seurauksena hinnat nousivat 50 prosenttia kustannusten pysyessä ennallaan.

Jyväskylässä  veden kuluttajahinta nousi rajusti sen jälkeen, kun kaupunki myi vesihuollon Jyväskylän Energialle vuonna 2006. Suomessa on muitakin kokemuksia yksityistämisestä esimerkiksi sähkönsiirron alueella: Fortum luopui Suomen sähkönsiirtoliiketoiminnasta ja yksityinen Caruna sai alkunsa vuonna 2014. Yksityistämisen jälkeen sähkön siirtohinnat ovat nousemistaan nousseet. Yhtiö on myös harjoittanut valtion verotuloja pienentävää verosuunnittelua. Carunasta omistaa 40 prosenttia australialainen pääomasijoitusyhtiö, joten leijonanosa voitoista karkaa ulkomaille.

Aito kilpailutilanne yritysten välillä tuottaa yleensä hintaetuja kuluttajille, mutta näin ei siis ole luonnollisten monopolien tapauksessa, vaan ne voivat toimia muun muassa hinnoittelussa kutakuinkin oman mielensä mukaisesti. Ja kuten tiedetään vaikkapa finanssikriisin opetuksista, omistajien ahneus nostaa helposti päätään tilaisuuden tullen. Luonnollisten monopolien ei tarvitse myöskään välittää maineestaan, kun kuluttaja ei voi vaihtaa sähköntuottajaa toiseen.

Kaiken tämän perusteella kunnanisien olisi yksityistämishaaveiden ja helpon rahan toiveiden iskiessä syytä pysähtyä hetkeksi ajattelemaan kuntalaisten ja veronmaksajien etua – joka tuntuu niin helposti unohtuvan kunnallispolitiikan pyörteissä. Pienen pohdinnan jälkeen kunnan päättäjät löytävät varmasti viisaampia rahoitusvaihtoehtoja kuin kultamunia munivan kanan myymisen.

 

Lokari

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu