Laittomasti maassa olevilleko oleskelulupa?

Sisäministeriö etsii keinoja, jotta laittomasti maassa olevat voisivat hakea oleskelulupaa (Iltalehti 27.10.). Sisäministeri Maria Ohisalon mukaan näin pyritään estämään varjoyhteiskunnan syntymistä.

Sisäministeriön mukaan ohjelmassa etsitään keinoja oleskelulupien kehittämiseksi niin, että ilman oleskelulupaa maassa olevalla on nykyistä paremmin mahdollisuuksia luvan hakemiseen ja varmistetaan heille välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaava johdonmukainen ja selkeä palvelujärjestelmä koko maassa.

Toisaalta ohjelmassa sanotaan, että ilman oleskelulupaa Suomessa olevien paluita edistetään eri keinoin ja että keskeistä on, että henkilöt, joilla ei ole oleskelulupaa palautetaan tai he palaavat kotimaihinsa.

Tämä ministeriön toissijaisena esittämä vaihtoehto on kuitenkin se, jota kansalaisten enemmistön oikeustaju käsittääkseni vaatisi noudatettavan pääsääntöisesti. Kun henkilö ei ole saanut turvapaikkaa, hänellä ei ole siihen lain mukaista tarvetta, ja hän on siis laittomasti maassa.

Iltalehti kysyi asiasta sisäministeri Maria Ohisalolta, menevätkö Suomen tavoitteet ristiin (siltähän selvästi näyttää). Ohisalo vastaa, että on kyse eri keinoista, joilla pyritään estämään varjoyhteiskunnan syntymistä, ja jo edellisellä hallituskaudella saatiin huomata, että paluita ei kovista ponnisteluistakaan huolimatta voida edistää määräänsä enempää. Hänen mukaansa yksi keino varjoyhteiskunnan syntymisen estämiseksi  on työllistyneiden turvapaikanhakijoiden tilanteen tarkastelu.

Ohisalo katsoo, että on niin yrittäjien, yksilöiden kuin yhteiskunnankin edun mukaista, että henkilöt, jotka käyvät töissä ja täyttävät oleskeluluvan edellytykset voivat jäädä Suomeen, emmekä tuhlaa muusta työstä pois olevia resursseja heitä koskeviin palautusyrityksiin. Lain määräyksen toteuttaminen on siis ministerin mielestä resurssien tuhlausta, mikä vaikuttaa kovin erikoiselta näkemykseltä oikeusvaltiossa.

Ohisalon edellä mainitulta ajatukselta putoaa pohja pois, sillä on hyvin todennäköistä, että laittomasti maassa olevilla ei ole työ- eikä opiskelupaikkaa. Kuinka moni työnantaja uskaltaisi ottaa töihin laittomasti maassa oleskelevan?

Perusongelma Ohisalon argumentoinnissa on  se, että hän sivuuttaa keskeisen tosiasian:  kyseiset henkilöt ovat laittomasti maassa, eli he eivät täytä turvapaikan saamisen edellytyksiä. ”Varjoyhteiskunnan” syntymisen estämiseksi viranomaisten olisikin suunnattava ponnistelunsa neuvotteluihin niiden maiden kanssa, jotka ovat vastahakoisia ottamaan vastaan kansalaisiaan. Tässä EU-maiden tulisi tehdä yhteistyötä. Käsien nostaminen pystyyn ja luovuttaminen ei ole lain mukainen ratkaisu.

Tällainen takaportti oleskeluluvan saamiseen aiheuttaisi perusteettomien turvapaikkahakemusten tulvan, kun tieto tästä leviäisi maailmalle. Myöskin vapaaehtoiset paluut romahtaisivat, kun maahan saisikin jäädä kielteisestä päätöksestä huolimatta. Jos työpaikka antaisi oikeuden maahan jäämiseen, syntyisi todennäköisesti myös keinotekoisten työpaikkojen hankintaa esimerkiksi maahanmuuttajan sukulaisen yrityksestä.

Tämä kaikki vesittäisi koko turvapaikkajärjestelmän. Iltalehden toimittaja viittaa kysymyksessään tähänkin ongelmaan, mutta Ohisalo ei kykene tyydyttävästi vastaamaan. Hän mainitsee haastattelussa ensimmäisenä ”yksilöiden itsensä edun” ja vasta sitten ”koko yhteiskunnan edun”. Juuri siinä piileekin hänen lähestymistapansa heikkous. Hallituksessa on kyettävä ottamaan kokonaisuuden eli yhteiskunnallinen näkökulma, eikä askarreltava yksilön etu edellä.

Yksilöiden oikeusturvasta on tietenkin pidettävä kiinni, mutta ”yksilön etu” on paljon laajempi käsite. Myös jokaisen turvapaikkaa ilman todellista tarvetta hakevan yksilön etu on saada oleskelulupa, sillä elintason nostaminen on hänen kannaltaan keskeinen motiivi jättää kotimaansa. Kuitenkin vain turvallisuustarpeen muodostama yksilön etu on säädetty turvapaikan lailliseksi motiiviksi. Siten yksilön etu on niiden yksilöiden kohdalla väistyvä tekijä, joilla ei ole turvapaikan tarvetta.

Hallitus on luonut ”varjoyhteiskunnan” käsitteen ja pyrkii tämän syntymisen estämisen turvin perustelemaan tavoitteitaan saada laittomasti maassa oleskelevat sijoitetuksi yhteiskuntaamme.

Suomella ei ole kuitenkaan varaa profiloitua maailmalla turvapaikkamenettelyn vesittäjänä. Tämä maine saa turvapaikan kalastajat, joilla ei ole edellytyksiä turvapaikan saantiin, suuntaamaan runsain joukoin kulkunsa Suomeen. Hallituksen velvollisuus on toimia oman kansakunnan edun hoitajana, eikä kansainvälisenä hyväntekeväisyyslaitoksena.

 

Lokari

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu