Mitä Fortumille pitäisi tehdä?

Rahoituksen professori Timo Rothovius ihmettelee, kuinka Fortumin nykyjohto saa jatkaa tekemiensä isojen virheiden jälkeen (Turun Sanomat 11.9.). Hän viittaa Fortumin yltiöpäisiin investointeihin Venäjälle ja Venäjästä riippuvaan Uniperiin. Uniper- seikkailun miljardilaskut ovat nyt lankeamassa.

Rothovius katsoo Fortumin tilannetta tarkastellessaan, että yhtiön konkurssi olisi eräs mahdollinen ratkaisu. ”Jos Fortum ei tuota sähköä,  joku toinen tekee sitä”.

Tähän on kuitenkin todettava, että sähköntuotanto on strateginen ala, ja viime aikojen tapahtumien valossa suomalaisten olisi syytä omaksua tämä ajatus.

Ei siis ole yhdentekevää, kuka olisi ”joku toinen omistaja”. On huolellisesti varmistettava, että Fortumin omistus ei missään tilanteessa päädy maallemme vihamielisiin käsiin.

Myöskään Fortumin  kansallistaminen ei olisi Rothoviuksen mielestä mahdotonta. Silloin valtio-omistaja ostaisi pois muut omistajat. Tämä onkin paras vaihtoehto muun muassa juuri turvallisuussyistä.

Yhtiö olisi myös syytä ottaa pois pörssistä. Oli alun perin virhe viedä valtion sähköyhtiö pörssiin. Sähköntuotantoa ja -jakelua ei pidä jättää markkinavoimien riepoteltavaksi.

Fortumin toimintaa jatkossa ohjattaessa on kiinnitettävä kriittistä huomiota johdon aikaisempaan toimintaan ja varmistettava, että holtittoman Venäjälle  ja Uniperiin investoinnin kaltaiset kompuroinnit eivät toistu.

Professori Rothoviuksen ihmettelyyn viitaten olisi syytä siirtää näihin päätöksiin osallistuneet johtajat sivuun. On myöskin perattava yhtiön palkitsemisjärjestelmät perin pohjin. Niiden osuuteen katastrofin syntymisessä  ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota julkisuudessa.

On tosin mainittu yhtiön johdon saamat runsaat tulospalkkiot. Rothoviuskin toteaa, että Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo palkittiin tämän vuoden huhtikuussa yli 400 000 euron bonuksella ”Uniper-yhteistyöstä”. Tämä tapahtui tilanteessa, jossa Venäjän hyökkäyssodan vaikutus yhtiön taloustilanteeseen oli jo ennakoitavissa.

On varsin ilmeistä, että johtajien suuret palkkiot ovat kannustaneet heitä tähän riskinottoon, mikä tapahtuu omistajien rahoilla. Riskipitoinen toiminta palkitaan suurilla bonuksilla, ja johtajat saavat pitää bonuksensa, vaikka riski toteutuisi.

Siinä on luonnolliselta tuntuva selitys sille, miksi johtajat tekivät Fortumissa yltiöpäisen riskipitoisia – yhtiön ja omistajien kannalta suorastaan tyhmiä päätöksiä.

Olisikin harkittava, tulisiko johtajilta periä osa bonuspalkkioista takaisin, jos johtajien tekemän palkitun päätöksen riskit laukeavat tietyn ajanjakson kuluessa päätöksen tekemisestä. Onhan väärin, että omistajat kärsivät menetyksiä, mutta virheellisen päätöksen tehneet johtajat eivät menetä bonuksiaan, eivätkä asemaansa yhtiössä.

Niin kauan kuin johtajat saavat pitää bonusrahansa ja työpaikkansa vakavasta virhepäätöksestään huolimatta, on olemassa vaara,  että tällainen holtiton riskinotto osakkeenomistajien – muun muassa veronmaksajien – rahoilla jatkuu.

+12
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu