Onko Turkin Erdoganin lamauttama Nato paperitiikeri?

Turkin presidentti Erdogan pyörittelee Natoa kuin litran mittaa. Hän on asettanut Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden ehdoksi joukon vaatimuksia.

Osa niistä koskee Yhdysvalloilta kaivattua aseistusta. Natoon pyrkiviä maita vaaditaan lopettamaan ”terroristien tukeminen” ja myös luovuttamaan Turkille joukko terroristeiksi leimattuja, lähinnä kurdien poliittisiin ja sotilaallisiin järjestöihin kuuluvia henkilöitä.

Suomi ja Ruotsi ovat jo todenneet ihmisoikeussäännösten estävän tällaisten henkilöiden luovuttamisen Turkkiin, missä nämä olisivat vaarassa joutua kohdelluiksi epäinhimillisesti.

Suomi ja Ruotsi ovat käyneet Ankarassa neuvottelemassa, mutta Erdogan on moittinut neuvottelujen tuloksia epätyydyttäviksi ja neuvottelijoita epärehellisiksi. Kuten edellä kävi ilmi, osa Turkin vaatimuksista kohdistuu Yhdysvaltoihin. Selvää on muutoinkin, että Yhdysvallat on tämän solmun avaamisessa ratkaisevassa asemassa.

Jupakka, joka on pysäyttänyt Suomen ja Ruotsin hakemusprosessin alkuunsa, herättää epäilyksen, että Nato on hampaaton paperitiikeri, voimaton toimimaan tosipaikan tullen.

Miten on menty luomaan puolustusorganisaatio, jonka yksi jäsen voi halvaannuttaa sen epärelevanteilla vaatimuksillaan. Puolustusliiton toiminta ei voi olla basaarikauppaa, jossa yksi jäsen kiristää itselleen etuja.

Jos Turkki katsoo olevansa kurdien uhkaama, sen pitäisi anoa apua Natolta normaalimenettelyn mukaisesti, eikä ryhtyä tällaisiin järjestön halvaannuttaviin tinkimistoimiin.

Onko muuten tutkittu, mikä on Naton muiden jäsenmaiden kurdipolitiikka, ja eroaako se hakijamaiden politiikasta? On oletettavissa, että jäsenmaatkaan eivät luovuta turvapaikan saaneita kurdeja Turkkiin, vaikka ne kuuluisivat tämän terroristijärjestöiksi leimaamiin yhteisöihin.  Jos näin on, on aivan perusteetonta vaatia hakijamailta sellaista, jota ei vaadita jäsenmailta.

Turkin toiminta herättää Naton kannalta huolestuttavan epäilyn. Kun röyhkeä jäsenmaa saa järjestön halvaantumaan kytkykaupalla uusien jäsenmaiden hakuprosessissa, miten on Naton viidennen artiklan auttamisvelvoitteen toimivuus, kun jäsenmaa pyytää siihen vedoten sotilaallista apua?

Alkavatko silloinkin mahdollisesti yhden tai usean jäsenmaan tinkimiskampanjat, joilla asetetaan ehtoja avun antamiselle? Tällainen mahdollisuus romuttaisi loputkin Naton uskottavuudesta.

Naton johtoelinten olisikin kysyttävä itseltään, tarvitseeko järjestö tuollaista jäsentä kuin Turkki – Saksan edustaja jo esitti tällaisen kysymyksen julkisuudessa, mutta vastauksesta ei liene tietoa.

Miten muuten näin itsevaltaisesti hallittu maa voi täyttää Naton perusarvot, eli onko se alun perinkään ollut kelvollinen jäseneksi? Tässä se on selvästi toiminut omaksi edukseen ja Naton etuja vastaan.

Vahvimpien Nato-maiden olisi nyt koottava voimansa, ja pantava Turkki  kuriin mitä pikimmin. On hyvin todennäköistä, että tässä pelissä Venäjä toimii Turkin takapiruna.

Niin kauan kuin tämä arvoton basaarinäytelmä on käynnissä, Naton imago ja uskottavuus laskevat kuin lehmän häntä. Moskovassa nauretaan…