Pääministeri häärii EU:ta parantamassa

Pääministeri Antti Rinne ja Ruotsin pääministeri katsoivat, että Boris Johnsonin ehdotus brexit-sopimukseksi ei ole tyydyttävä. Erityisesti ehdotus Irlannin rajakysymyksen ratkaisemisesta ei ole riittävä.  Rinne vaati, että ratkaisu asiassa pitää löytää viikon kuluessa, jotta se voidaan käsitellä vielä lokakuun aikana pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa (Yle.fi 5.10.).

Suomi puuttui muiden EU-maiden kannalta arkaluontoisiin kysymyksiin aikaisemminkin katsoessaan, että Puolan ja Unkarin perustuslakiongelmien johdosta näiltä mailta voitaisiin evätä EU-tuet.

Pääministeri Rinteen toimet aiheuttivat hämmästystä myös hänen tavatessaan Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ja näiden esittäessä uuden takarajan, johon mennessä Britannian on tuotava neuvotteluihin kirjallinen ehdotus brexitistä. Euroopan komissiosta kiirehdittiin ilmoittamaan, että mitään takarajaa ei ole. Jo aiemmin kävi selväksi, ettei Rinteen ulostuloa ollut neuvoteltu yhdessä muiden EU-maiden kanssa, vaan se oli pelkästään Ranskan ja Suomen näkemys. Erään toimittajan mukaan Macron vei Rinnettä kuin litran mittaa (US 20.9.).

Mikä into Suomen pääministerillä oli profiloitua tässä arkaluontoisessa ja vaikeassa kysymyksessä? Ilmeisesti Suomen EU-puheenjohtajuus on riehaannuttanut pääministerin ja eräitä muitakin suomalaisia poliitikkoja aktivoitumaan – tietenkin sinänsä hyvissä asioissa. Tässä on kuitenkin kääntöpuolensa. Maat, joiden asioihin pieni EU-maa puuttuu, eivät tietenkään katso sitä hyvällä. On aivan eri asia ottaa tällainen kanta muiden mukana kun asiasta äänestetään EU:n elimissä.

Unkarin reaktio vastaavanlaiseen puutumiseen toisen maan asioihin saatiinkin pääministeri Orbánin arvosteltua rajusti Suomea. Hänen mukaansa Suomen oikeusjärjestelmää on syytä ihmetellä. Hän nosti esiin perustuslakituomioistuimen puuttumisen ja sen, että presidentti nimittää Suomessa tuomarit. Kaikkien mainittujen valtioiden reaktiot eivät kuitenkaan ole julkisia ja välittömiä, vaan ne voivat tulla esiin myöhemmin haitallisina kannanottoina Suomen tarvitessa tukea muilta mailta esimerkiksi EU:n nimityksissä.

Täytyy myös muistaa, että Britannia joutuu brexitin toteuduttua järjestämään kauppasuhteensa muiden maiden, muun muassa Suomen kanssa. Näissä neuvotteluissa Britannia on Suomea vahvempi osapuoli, ja se voi tavalla tai toisella ”rokottaa” Suomea tästä puuttumisesta sen asioihin.

Presidentti Urho Kekkonen esitti aikoinaan YK:ssa  pitämässään puheessa, että Suomi pyrkii kansainvälisissä suhteissaan toimimaan pikemminkin lääkärin kuin tuomarin roolissa. Tämä olisi pienelle maalle kelvollinen toimintaohje edelleenkin. Pääministeri Rinteen ja kumppaneiden toiminta muistuttaa lähinnä tuomarin ellei peräti syyttäjän roolia.

EU-puheenjohtajuus kestää vain puoli vuotta. Ei pidä kuvitella, että se nostaa Suomen johonkin erikoiskategoriaan, jossa on näytettävä muille EU-maille ja maailmalle, että me olemme edelläkävijöitä ja moraalisia esikuvia. Tällainen näyttämisen halu ja mallioppilaan rooli on joskus ennenkin lipsahtaneet meillä päälle, mutta se on lähinnä tarpeetonta isottelua.

 

Lokari

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu