Peruskoulun ongelmia. Uusissa opetusjärjestelyissä on unohdettu yksilön ainutlaatuisuus

Suomen peruskoulujen oppimistulosten on todettu huonontuneen. Helsingin Sanomien mielipidesivulla julkaistiin 17.1. peräti kolmen opettajan tätä koskevat mielipidekirjoitukset. Näistä nimimerkki Luokanopettaja toteaa, että hänen koululuokassaan on karkeasti ottaen kolmenlaista porukkaa:

”Suurin osa menestyy hienosti. He lukevat kirjoja, tietävät maailmasta yhtä ja toista ja heidän kodeissaan tuetaan koulunkäyntiä.

Sitten on joukko lapsia, jotka tarvitsevat enemmän tai vähemmän tukea. Heistä monella on erityisen tai tehostetun tuen päätös, mutta he opiskelevat niin sanotulla tavallisella luokalla. Osa heistä tarvitsee runsaasti apua lukemisessa, kirjoittamisessa ja matematiikassa. Joillekin ei voi kääntää selkäänsä hetkeksikään, koska lopputuloksena voi olla saksien heittäminen päin luokkakaveria tai pulpetin kaataminen raivareiden seurauksena.

Sitten on vielä kolmas joukko eli oppilaat, jotka eivät puhu suomea, osa ei sanaakaan. He eivät luonnollisestikaan osaa myöskään kirjoittaa tai lukea suomea, joten koulunkäynti on lievästi sanoen hankalaa.”

Luokanopettaja valittelee – aivan perustellusti – työolosuhteitaan. Hän on yksin luokassa ja osa oppilaista siis vaatisi jokahetkistä huomiota ja valvontaa. Hän muistelee vanhoja hyviä aikoja, jolloin luokassa oli useita avustavia opetushenkilöitä. Lisäksi suomea taitamattomat oppilaat kävivät ensin valmistavaa luokkaa, jolta he tulivat perustaidot hallitsevina tavallisille luokille.

Luokanopettaja kertoo, että sittemmin Helsingissä lakkautettiin valmistavat luokat, eikä avustavia opettajiakaan enää näkynyt. Säästötoimenpiteet olivat iskeneet. Myös toisessa kyseisen sivun mielipiteessä todetaan, että opetusryhmät ovat liian suuria. Säästötoimenpide tämäkin.

Turun Sanomissa esitellään vastaava tapaus (19.1.): Maan suurimpana yläkouluna tunnettu Raision Vaisaari kärsii jälleen pahoista järjestyshäiriöistä, jotka alkoivat kun erityisluokat siirrettiin perusopetuksen kanssa samoihin tiloihin.

Nimimerkki Luokanopettaja kysyy lopuksi HS:issa onko meillä todella varaa säästää nyt ja maksaa tämän syrjäytymisen laskuja seuraavat vuosikymmenet.

Tämä on aiheellinen kysymys. Kaikkiin kouluihin, joissa niitä ei ole, olisi palautettava kieltä huonosti osaaville valmistavat luokat ja erityisoppilaille omat erityisluokat ja tasokurssit. Nykyinen järjestelmä, jota kuvataan inkluusioksi, on arvattavasti luotu yhdenvertaisuuden nimissä: ketään ei haluttaisi leimata sijoittamalla hänet erityisluokalle tai -ryhmään.

Ehkä muistetaan vielä aikoinaan toimineet ”apukoulut”, jotka saattoivat leimata oppilaansa. Niiden nimi oli kieltämättä epäonnistunut. Tähän ei kuitenkaan pidä kompastua. Luullakseni oppilaat pitävät yleensä nykyisin erikoisluokkia ja niiden oppilaita luonnollisina ilmiöinä.

Joka tapauksessa inkluusio on idealistien harhakäsitys, joka koituu erityisoppilaiden vahingoksi asettamalla heidät yhteiskunnassa syrjäytymisvaaraan.

Yhden opettajan yhteisluokissa erityisoppilaat eivät ehkä opi edes lukemaan ja kirjoittamaan, vaikka opetus mitoitettaisiin heidän tasonsa mukaan. Inkluusioluokat ovat usein levottomia, mikä häiritsee kaikkien oppimista. Lisäksi muut oppilaat pitkästyvät, kun he eivät saa omaa tasoaan vastaavaa opetusta. Myös heillä on oikeutensa.

Olen kuullut oppilaan kertomuksen inkluusio-oppilaasta, joka on tavallisessa luokassa, mutta hänen pulpettinsa on eristetty sermillä. Sen takana hän saattaa raivota ja meluta, ja näin häiritä kaikkia. Tällainen eristäminen ei myöskään vaikuta ihmisoikeuksia kunnioittavalta. Erityisluokka olisi ainoa oikea ratkaisu.

Niinpä inkluusiosta olisi syytä luopua, ja panostaa riittävästi valmistavaan ja erityisopetukseen sekä huolehtia myös tämän opetuksen maineesta niin, että oppilaat eivät mitenkään leimaudu.

On huomattava, että inkluusion taustalla oleva yhdenvertaisuusajattelu perustuu harhakäsitykseen. Se ei itse asiassa tunnusta aidosti ihmisten yksilöllisyyttä ja erilaisuutta, jotka perustellusti edellyttävät myös erilaisen opetuksen sitä tarvitseville. Koska siis yksilöiden taidot ja valmiudet ovat erilaiset, osa yksilöistä  tarvitsee erityispalveluja, jotka on voitava tarvittaessa antaa omissa erityistiloissa. Silti oppilaat ovat kaikki yhteiskunnan jäseninä yhdenvertaisia.

Miksi ihmeessä oppilaan tarvitsemat erityisopetuspalvelut pitäisi antaa tavallisessa luokassa? – paitsi tietenkin säästösyistä. Ei esimerkiksi oppilaan tarvitsemia yksilöllisiä terveyspalvelujakaan viedä luokkaan vaan niille on omat tilansa.

Inkluusion kannattajat tulevat rinnastaneeksi yhdenvertaisuuden käsitteen tasapäisyyteen. Tämä on ihmisarvoa loukkaavaa, sillä se ei ymmärrä yksilön ainutlaatuisuutta. Kuten todettiin, ihmiset ovat kaikki erilaisia kykyjensä, taitojensa ja muidenkin ominaisuuksiensa osalta. Siinä ei ole mitään hävettävää eikä peiteltävää.

Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu