Posti yllätti taas – eikä tietenkään iloisesti

Sain tekstiviestillä ilmoituksen paketista, joka odotti noutajaansa – ei suinkaan muutaman sadan metrin päässä kotoani sijaitsevassa R-kioskissa, vaan jossakin parin kilometrin päässä, Turun keskustasta poispäin lähes meren rannassa.

Mitään aikaisempaa ilmoitusta postikonttorimme vaihdosta ei ollut tullut. Ehkä Posti jekelee paketteja mistä milloinkin. Paketin lähettäjä kertoi halunneensa paketin noudettavaksi R-kioskistamme, ja tämä  kohde oli printattu Postin kuittiinkin. Siitä huolimatta sain noutaa pakettini ”hevon kuusesta”.

Eikö Postin palvelupisteiden pitäisi sijaita tiheästi asuttujen alueiden keskellä niin, että niihin voitaisiin tulla joka suunnasta – eikä harvaanasutuilla reuna-alueilla, vieläpä vesistön äärellä, mihin päästään vain rajoitetuista suunnista? Posti on myös ilmoittanut lakkauttavansa pääpostikonttorin Turun keskustasta. Tällainen sijoittelupolitiikka lisää autoliikennettä, mutta postin johtajien palkitsemiskriteereihin eivät tietenkään kuulu ympäristön suojeluun liittyvät seikat.

Jospa arvailtaisiin Postin päättäjien aatoksia: syrjäalueen markettiin saatiin pakettiautomaatti sijoitetuksi halvemmalla kuin taajama-alueelle. Näin säästettiin taas kustannuksista, ja bonuksia kertyy johtajien tilille. Asiakaspalvelulla ja asiakastyytyväisyydellä ei ole niin väliä – ja niitä on niin vaikea mitatakin. Raha ratkaisee.

Jobinpostia Postin palvelujen heikennyksistä kuulee tutuilta ihmisiltä  jatkuvasti. Tyytyväisiä ei ole edes Postin henkilökunnan keskuudessa. Tietenkin lukuun ottamatta ylintä johtoa, joka on tullut tutuksi heidän palkkioitaan ja palkkojaan koskevista lehtiuutisista ja niiden yhteydessä julkaistuista valokuvista.

Veikkaukseni Postin tulevaisuudesta on, ellei valtio-omistaja eli käytännössä poliitikot ryhdistäydy: koko pulju myydään vaikkapa Deutsche Postille tai muulle kilpailijalle, joka saa sen lyhyessä ajassa hyvin kannattavaksi ja tahkoamaan rahaa saksalaisille pääomansijoittajille. Suomen valtio ja veronmaksajat jäävät nuolemaan näppejään.

 

Lokari

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu