Rock-konsertti on koronan leviämisen kannalta vaarallisempi kuin oopperaesitys

Helsingin Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa (12.8.): ”Rock on vaarallisempaa kuin ooppera”. Siinä katsotaan hallituksen hybridistrategian tueksi hahmotellun riskipistemallin lopputulos erikoiseksi ja absurdiksi.

Mallin mukaan suurin vaara sisältyy ”esimerkiksi massakonsertteihin ja karaokeen, mutta elävä elämä tekee mallista absurdin”. Toki väkimäärän kasvaessa tilaisuuden riskipitoisuus lisääntyy, ja karaokea laulettaessa laulajien hengitysilma levittää tehokkaasti aerosoleja, jotka voivat sisältää viruksia. Mutta tämä ei ole koko totuus.

Toimittaja on keksinyt esimerkin: Jos Paula Vesala esiintyy Musiikkitalossa yksin suurelle yleisölle, tilanne on hyvin vaarallinen (25 pistettä). Jos rinnalle ilmestyy kuoro, riski pienenee 15 pisteeseen. Jos kaikki hiljentyvät ja taustalla ollut orkesteri vaihtaa musiikin klassiseksi, riski kutistuu neljään pisteeseen. Ja jos esitys muuttuu oopperaksi, tilanne on jo lähes vaaraton, 2 pistettä (HS 12.8.).

Tämä analyysin lopuksi arvellaan, että pisteytys perustunee esityksen sijasta yleisön arviointiin, ja että oopperan ja sinfonioiden nauttijat ovat vanhempaa väkeä kuin rockin kuuntelijat. ”Mutta absurdi tapa luokitella se on tämäkin”, päättää pääkirjoittaja. Mitä absurdia tässä on?

Pisteytyksessä  tarkoitus ei kaiketi lienekään arvioida esitystä sinänsä, vaan ottaa huomion kaikki riskitasoon vaikuttavat tekijät: esityksen luonteen ohella yleisön todennäköinen käyttäytyminen, sen koostumus  esimerkiksi ikärakenne – ja määrä, jne. Nämä tekijät ovat myös riippuvaisia toisistaan; esimerkiksi rock-yleisö on tietenkin nuorempaa kuin klassisen musiikin yleisö,

Katsotaanpa hieman tarkemmin pisteytyksen yksityiskohtia. Mihin perustuu Paula Vesalan yksin esiintymisen vaarallisuus?

Jos oletetaan, että hän laulaisi rockia, vaikka hän ei ainakaan nykyisin pelkkä rock-laulaja olekaan, hän ilmeisesti voisi villitä Musiikkitalon yleisön unohtamaan turvavälit ja huutamaan sekä laulamaan. Tämä vapauttaa aerosoleja huoneilmaan mahdollisia viruksia levittelemään. Lisäksi rock-konserttiin liittyy hyvin usein alkoholin nauttiminen, mikä tietenkin vapautta estoja ja vaikuttaa siten käyttäytymiseen. Myös tämän tekijän luulisi sisältyvän malliin

Pelkkä kuoron ilmestyminen laulajan rinnalle tuskin  alentaa riskitasoa, ellei tehdä joitakin lisäoletuksia:  että kuoron tullessa mukaan ohjelmistokin muuttuu vähemmän villitseväksi, ja myös yleisön koostumus ehkä muuttuu. Toisaalta kuorolaisten hengitysilma levittäisi aerosoleja ympäristöön ja tämä jopa hiukan lisäisi tilanteen vaarallisuutta.

Musiikin vaihtuminen klassiseksi puolestaan merkitsee sen muuttumista vähemmän kuulijoita villitseviä emootioita herättäväksi ja samalla ”vanhentaa” yleisöä oleellisesti. Tällainen yleisö ei ryntäile lavan eteen huutamaan. Heillä on yleensä malttia noudattaa turvaohjeita ja istua paikoillaan. Myös alkoholin nauttiminen on sinfoniakonsertin yleisön keskuudessa maltillista. Muutos pienempään riskitasoon on siis täysin ymmärrettävä.

Mutta sitä on vähän vaikeampi ymmärtää, millä mekanismilla esityksen muuttuminen oopperaksi edellisestä alentaisi riskitasoa. Päinvastoin, oopperalaulajatkin tietenkin levittävät tehokkaasti aerosoleja myös katsomon puolelle. Lisäksi kuulijoiden reaktiot voivat tässä olla keskimäärin aktiivisempia kuin sinfoniaesityksen aikana, mikä toki riippuu oopperasta.

Pääkirjoituksen otsikko ja siteeratun mallin tulos vastaavat kuitenkin loppujen lopuksi varsin hyvin ”elävää elämää”. Rock-konsertin suurempi vaarallisuus sinfoniakonserttiin ja oopperaan verrattuna johtuu siis sekä musiikkilajin luonteesta että kuulijakunnan ominaisuuksista. Johtopäätös on, että kuvailtu pisteytysjärjestelmä mittaa riskitasoa vähintään tyydyttävästi. Mitään absurdia en siinä  havainnut.

 

+2
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu