Rokotusvastaisuuden arvoitus

Rokotusvastaisuus tuntuu niin perustelemattomalta, että herää kysymys, mitkä tekijät vaikuttavat sellaisen asenteen syntymiseen.

Erään tutkimuksen mukaan tavallista suurempi osa tiettyihin ihmisryhmiin kuuluvista ei luota koronarokotteiden turvallisuuteen. Tällaisia ryhmiä ovat EU- vastaiset, työntekijät ja työttömät. Mikä saa juuri näihin ryhmiin kuuluvia vastustamaan koronarokotuksia?

EU-vastaiset suhtautunevat EU:n lisäksi epäluuloisesti yhteiskuntaan, jossa he elävät, ja sen organisaatioihin. Niinpä yhteiskunnan ja lääketehtaiden tarjoamat rokotukset saattavat vaikuttaa näistä ihmisistä samalla tavalla epäilyttäviltä kuin koko yhteiskunta.

Vastaavanlaista luottamuksen puutetta syntyy helposti niillä, joita yhteiskunta on kohdellut tylysti työelämässä. Työttömyyttä ei varmaankaan koeta omaksi viaksi, vaan mieluummin se pannaan yhteiskunnan piikkiin.  Niinpä yhteiskunnan taholta tarjottu rokotus ei herätä vastakaikua – vaan pikemminkin vastustusta.

Mitä korkeammalla virkahierarkiassa henkilö on, sen todennäköisemmin hän suhtautunee suopeasti yhteiskunnallisiin hankkeisiin, kuten koronarokotuksiin. Ja alemmilla portailla olevilla tietenkin päinvastoin.

Lääkärilehdessä (10/2018) julkaistussa artikkelissa todetaan, että ideologinen vastustus selittää vain osan rokottamattomuudesta. Lisäksi käytännölliset syyt voivat vaikuttaa.

Artikkelissa tähdennetään myös, etteivät ihmisten asenteet ja mielipiteet jakaudu vain kahteen kategoriaan, vaan ne vaihtelevat niin ajan, paikan kuin rokotteenkin mukaan. Oleellista on siten tarkastella ilmiötä jatkumona, jossa suhtautuminen rokottamiseen vaihtelee täydestä hyväksynnästä täyteen kieltäytymiseen.

Palataksemme rokotusvastaisuuteen, sitä esiintyy, vaikka saatavilla on asiantuntijoiden välittämää tilastotietoa, joka kertoo, että jo kaksi koronarokotusta suojaa henkilöä varsin hyvin – ja että rokottamattomat sairastuvat varmasti jossakin vaiheessa.

Lisäksi asiantuntijat tähdentävät, että vaikka rokotusten seurauksena voi olla hyvin harvinaisissa tapauksissa terveydellisiä haittoja, rokotuksia ei kannata jättää ottamatta, sillä niiden hyöty ylittää moninkertaisesti nämä harvinaiset haitat.

Rokotusvastaiset siis sivuuttavat nämä tiedot ja uskovat, että on turvallisempaa olla ottamatta rokotusta. He eivät siis luota asiantuntijoihin, vaan joihinkin muihin tahoihin.

Ikään kuin he eivät tajuaisi tilastollisia perusasioita: vain harvoin esiintyvä haitta (rokotuksen sivuvaikutus) on heille merkittävämpi seikka kuin hyvin suurella varmuudella esiintyvä hyöty (rokotuksen antama suoja virusta vastaan).

Heillä on perustavaa laatua olevaa epäluuloa tilasto- ja muutakin asiantuntijatietoa kohtaan. Heillä on uskomuksia, joita eivät muiden tosiasioina pitämät seikat hetkauta. He elävät omassa maailmassaan, jossa on erilaiset säännöt kuin rokotuksiin luottavilla.

Onkin todettu, että ihmisillä voi olla niin sanottuja kognitiivisia harhoja, jotka vääristävät heidän suhtautumistaan informaatioon, esimerkiksi juuri rokotuksia ja rokotteita koskevaan.

Mainitussa Lääkärilehden artikkelissa tarkastellaan neljää tällaista kognitiivista vääristymää. Niitä kutsutaan status quo -harhaksi, laiminlyöntiharhaksi, kehystämisharhaksi ja vahvistusharhaksi.

Status quo -harhalla tarkoitetaan perusteetonta takertumista vallitsevaan tilanteeseen. Rokotuksen ottamatta jättäminen voi siis joskus perustua siihen ajatukseen, ettei kun rokotusta ole ”tarvittu” aikaisemminkaan, sitä ei oteta nytkään. Tällaista vanhoillista asennetta esiintyy monessa muussakin yhteydessä.

Laiminlyöntiharha tarkoittaa sitä, että tekemisestä (rokotuksesta) johtuvaa haittaa pidetään pahempana asiana kuin tekemättä jättämisestä johtuvaa. Ihminen voi ajatella, että jos ei tee mitään (ei ota rokotusta), ei tee pahasti väärinkään.

Kehystämisharhalla tarkoitetaan riskin kokemisen muuttumista sen mukaan, miten riski esitetään. Valitaan mieluummin vaihtoehto, josta esitetään myönteisiä seurauksia, kuin vaihtoehto, josta esitetään kielteisiä seurauksia – mutta ei selvitetä ja verrata molemmista vaihtoehdoista sekä hyödyt että haitat.

Voidaan esimerkiksi raportoida, että 1) maailmassa rokotetaan vuosittain satoja miljoonia lapsia, ja yli 99,9 %:lla heistä ei ilmaannu yhtään vakavaa haittaepäilyä rokottamisen jälkeen, tai että 2) joka vuosi useilla sadoilla lapsilla maailmassa ilmaantuu rokottamisen jälkeisiä vakavia haittaepäilyjä, kun rokotettujen lasten kokonaismäärä on satoja miljoonia.

Tiedot sisältävät tilastollisesti täysin identtisen informaation, mutta ensimmäinen, positiivinen  ”kehys” tuottaa vilkkaamman osallistumisen rokotukseen kuin jälkimmäinen.

Vahvistusharhassa  ihminen on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään. Etsiessään tietoja rokotteista ihmiset ovat halukkaita lukemaan ja uskomaan lähteitä, jotka puoltavat ja vahvistavat heidän ennakkoasenteitaan. He myös tulkitsevat uutismateriaalia, jota voitaisiin tulkita monella eri tavalla, niin, että se tukee juuri heidän ennakkokäsitystään.

Rokotuksesta kieltäytyminen voi siis osittain johtua siitä, että nämä harhat tai osa niistä vaikuttavat henkilön harkintaan. Artikkelissa ei kuitenkaan kerrota, mistä tekijöistä riippuu yksilön taipumus sortua harhoihin.

Voisiko esimerkiksi rokotusvastaisten ja -myönteisten koulutustasot poiketa toisistaan? Olisi ehkä ajateltavissa, että koulutus ja sen mukanaan tuoma valistuneisuus harjaannuttaisi henkilön käsittelemään asioita järkiperäisesti, ja uskomaan asiantuntijoiden perusteltuihin lausuntoihin.

Vanhaa kirjamainosta siteeraten voi tiivistää, mistä tässä olisi kysymys: ”Lue enemmän, luulet vähemmän”. Siten henkilön lukeneisuus, oppineisuus olisi omiaan tekemään hänet immuuniksi uskomuksille ja harhoille.

Mutta  yliopistosivistyskään ei takaa, että ihminen pääsisi eroon ajatteluaan suuntaavan ja vääristävän ideologian kahleista. Professori Jukka Savolainen kirjoittaa Kanavassa (Nro 5/2021), että akateemisen maailman ideologisuus on aito ongelma.

Poliittisilla mieltymyksillä on hänen mukaansa yhteiskuntatieteissä liian suuri vaikutus. Itsesensuuri on yleistä ja valtavirrasta poikkeavia näkökulmia syrjitään. Näin siis yliopistoissa, jotka olivat ennen objektiivisen tiedon pesäpaikkoja! Savolainen esittää esimerkkejä ideologisuudesta akateemisessa maailmassa niin USA:sta kuin Euroopastakin, muun muassa Suomesta.

Rokotusvastaisilla saattaa siis olla jokin ideologinen peruste rokotuksista  kieltäytymiselle yliopisto-opinnoista huolimatta. Jonkinlainen harha on ideologiakin, joka estää rationaalisesti perusteltavissa olevan rokotuksen ottamisen.

Rokotusvastaisuuden arvoitus ei tunnu täysin avautuvan. Jotkut yksilöt vain päätyvät siihen, ja sillä hyvä. Usein he korostavat henkilökohtaista valinnan vapauttaan olla ottamatta rokotusta.

Filosofi Ilkka Niiniluoto kuitenkin muistuttaa (HS Mielipide 11.11.), että vaikka ihmisellä on ehdoton vapaus asioissa, jotka koskevat vain häntä itseänsä, hän on silti vastuunalainen yhteiskunnalle käytöksestä, joka koskee muita.

Siten rokotuksesta kieltäytyvillä on kuitenkin moraalinen vastuu valinnastaan, sillä heidän valinnastaan voi muille aiheutua sairastuminen ja jopa kuolema. Se ei todellakaan ole rokottamattoman yksityisasia.

 

 

+3
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu