Sote-hanke on kuin se kuuluisa alokkaan asento, joka ei korjaamalla parantunut

Kokoomuksen varapuheenjohtaja Antti Häkkänen pelkää, että sote-uudistus livahtaa läpi eduskunnasta ilman, että kansanedustajat ja kansalaiset oikeasti ymmärtävät, mitä vaikutuksia uudistuksesta seuraa. – Kansanedustajat puhuvat, että on ihan sama, minkälainen sote tehdään sisällöltään, kunhan nyt joku vaan saadaan hyväksyttyä (Iltalehti 31.5.).

Tällainen ”päämäärätietoisuus” edustaa lähinnä  välinpitämättömyyttä, ellei peräti typeryyttä. Veronmaksajat ja potilaat kärsivät aikanaan tällaisen menettelyn kustannukset ja riesat.

Häkkänen on listannut viisi sote-uudistuksen ongelmakohtaa, joiden seurauksista hän haluaa varoittaa. Häkkäsen mielestä nämä viisi asiaa ovat syitä sille, miksi eduskunnan ei pitäisi hyväksyä sote-esitystä.

Väite 1: Valtion piikki on auki

Häkkäsestä on selvää, että soten rahoitusmalliin jää ”avoin piikki” valtiolle. Perustuslakivaliokunnan näkemys on se, että valtio ei voi kieltäytyä myöntämästä enemmän rahaa hyvinvointialueelle, jos lisärahoituksen saamisen edellytykset täyttyvät. Tämä johtaa Häkkäsestä siihen, että aluepäättäjät eivät jatkossa enää yritä käyttää säästäväisesti veronmaksajien rahoja. Alueen päättäjille tulee suoranainen kannustin elää yli varojen.

Rahankäyttäjällä täytyy aina olla jokin positiivinen kannustin tai rangaistus, joka saa hänet harkitsemaan tekemisiään. Harva ihminen käyttäytyy täysin vapaaehtoisesti yhteistä etua ajatellen järkevästi.

Väite 2: Palvelujen saatavuus heikkenee

Hallituksen esityksessä ostopalveluiden käyttöä rajoitettaisiin. Esimerkiksi yhtä erikoisalaa, kuten silmäsairauksien hoitoa, ei voitaisi jatkossa ulkoistaa kokonaan yksityisen toimijan tuotettavaksi, vaan hyvinvointialueella tulisi olla ”riittävää omaa tuotantoa”. Häkkänen arvioi, että palvelujen saatavuus voi paikallisesti heikentyä, kun yhteistyötä yritysten ja järjestöjen kanssa rajoitetaan. Myös muun muassa Kuntaliitto on arvioinut näin.

Tähän on helppo yhtyä. Tunnetusti yksityinen palvelu on yleisesti ottaen tehokkaampi palvelultaan parempi kuin julkinen. Onnistuneimmaksi vaihtoehdoksi on siten osoittautunut nykyinen sekamalli, jossa kumpaakin käytetään.

Väite 3: Sama malli ei sovi kaikkialle

Häkkänen huomauttaa, että Suomen sosiaali- ja terveyshuolto toimii jo nyt pääpiireissään hyvin, vaikka korjattavia asioita onkin. Häkkänen pitää nykymallin etuna etenkin sitä, että siinä on joustavuutta ottaa huomioon alueiden erilaisuus. Häkkänen pitää huonona sitä, että sote-uudistuksessa samanlainen malli pyritään tuomaan täysin erilaisille alueille.

Hyvin toimivaa järjestelmää ei kannata lähteä peukaloimaan. Suunnitellussa sote-mallissa hyvinvointialueita on parikymmentä ja kuntia on Suomessa kolmisensataa. On selvää, että näiden tarpeet ja ominaisuudet ovat erilaiset. Tasapäinen kohtelu ei tarkoita tavoiteltavaa yhdenvertaisuutta vaan sitä, että malli kohtelee joitakin kuntia huonommin kuin toisia.

Väite 4: Kaupunkien kasvu- ja elinvoimakyky murenee

Häkkäsen mielestä kaupunkien investointikyky vaarantuu, kun niiden verotulojen kautta tapahtuvaa rahoitusta heikennetään. Uudistuksessa kuntien kunnallisveroprosenttiin on esitetty kaavamainen 13,26 prosenttiyksikön vähennys, kun niiden ei enää tarvitse järjestää sote-palveluita ja pelastustointa. –Alueet saavat sitä enemmän hyötyä investoinneista, mitä vahvempi verotusoikeus niillä on. Soten myötä kaupunkien elinvoima vaarantuu.

Näin voi päätellä tapahtuvan jo väitteiden 2 ja  3 eli palvelujen saatavuuden heikkenemisen ja saman mallin soveltamisen aiheuttamien ongelmien seurauksena.

Väite 5: Demokratia heikkenee

Häkkäsen mielestä hyvinvointialueista tehdään ”valtion alueosastoja”. Hyvinvointialueiden tosiasiallisen päätösvallan rajaaminen johtaa Häkkäsen mielestä siihen, että kansalaisten syyttävä sormi vaikkapa huonolaatuisista palveluista ei enää osoita paikallispäättäjiin, vaan ”Helsingin herroihin”. Häkkäsen mielestä vaarana on, että Suomen vahva paikallisdemokratia heikentyy.

Näin tapahtuu uuden hallintohimmelin kaapatessa kunnilta päätösvaltaa.

Häkkäsen väitteet ovat siis huomionarvoisia.  Sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Auli Valli-Lintu puolustaa tietenkin valtionhallinnon hanketta ja vastaa Häkkäsen esittämiin väitteisiin. Hän kumoaa ne toteamalla, että  rahankäytölle on rajat, monituottajamalli jatkuu,  alueelliset olosuhteet huomioidaan,  investointikyky ei olennaisesti muutu ja demokratia ei heikkene” (ks. sama Iltalehden artikkeli 31.5.).

Todettakoon vielä erikseen, että uusi sote-malli merkitsee mittavan uuden byrokratian tuomista alueille. Tämä näkökohta tosin sisältyy vähintään rivien väliin muutamissa Häkkäsen väitteistä. Byrokratia merkitsee uusia organisaatiotasoja – ja meheviä virkoja vaikkapa poliitikoille jäähdyttelypaikoiksi. Informaation kulku vaikeutuu ja kustannuksia syntyy enemmän kuin vanhassa järjestelmässä. 

 Uutta mallia ei  ole kehitetty potilaiden  näkökulmasta vaan pitkälti puoluepoliittisten etulaskelmien pohjalta. ”Hyvinvointialueita” sisällytettiin malliin enemmän kuin asiantuntijat pitivät hyvänä. Ilmeisesti on unohdettu, millä perusteella aikoinaan lakkautettiin lääninhallitukset. Perusteluna oli muun muassa, että tämä järjestelmä oli luotu Ruotsin vallan aikana, jolloin tärkein liikenneväline oli hevoskyyti. Se ei vastannut nykyisen yhteiskunnan tarpeita, jossa yhteydenpito perustuu autoliikenteeseen ja tietotekniikkaan.

 Sote-uudistus näyttää olevan kuin se kuuluisa alokkaan asento, joka ei korjaamalla parantunut, vaan piti tehdä kokonaan uusi.

+4
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu