Sote-malliko tarpeeksi hyvä?

Eduskunta äänestää sote-mallista ensi viikolla, ja se saattaa nyt tulla hyväksytyksi. Siinä on edelleen vanhat perusongelmat: se lisää byrokratiaa luomalla uuden hallintotason ja sitä kautta lisäkustannuksia.  Malli on  rakennettu politiikka edellä – ei potilas ja hoito, kuten pitäisi.

Sote-malli sisältää 22 niin sanottua ”hyvinvointialuetta”. Asiantuntijoiden mukaan viisi aluetta olisi ollut paras, ja joka tapauksessa alueiden määrän ei tulisi ylittää noin kymmentä. Mutta milloin meillä on hallituksessa asiantuntijoita kuunneltu… Osasta alueista uhkaakin tulla pikemminkin pahoinvointialueita.

Mallia on tästä huolimatta kannatettu. Esimerkiksi Helsingin Sanomat katsoi pääkirjoituksessaan (17.6.), että sote-malli on riittävän hyvä. On tietysti makuasia, miten vähään tyytyy tai miten paljon valtion palveluilta vaatii.  HS katsoo, että malli on hioutunut lukuisten yritysten ja erehdysten jälkeen ainoaksi, joka on tässä ja nyt toteuttamiskelpoinen sekä juridisesti että poliittisesti. Politiikka edellä siis mennään, lakien puitteissa toki.

Osoittaa kuitenkin poliitikoilta turhaa loppuun suorittamisen tarvetta  ajaa vain ”tarpeeksi hyvä” ratkaisu läpi: Kun parempaan ei nyt pystytä, olisi viisainta luopua koko hankkeesta tässä vaiheessa.

Miten tätä käenpoikasta sitten perustellaan? ”Suurin osa Suomen kunnista on taloudelliselta kantokyvyltään liian heikkoja vastaamaan sosiaali- ja terveyspalveluista”. Pääkirjoittaja myöntää, että monella alueella kunnat ovat onnistuneet turvaamaan palvelut siirtämällä vastuun kuntayhtymille, ja toteaa, että kaikilla alueilla niitä ei kuitenkaan ole vapaaehtoisesti syntynyt, eivätkä kaikki kuntayhtymät pärjää taloudellisesti riittävän hyvin.

Sote-alueetko nyt sitten syntyvät vapaaehtoisesti ja pärjäävät taloudellisesti riittävän hyvin?  Halukkuutta sote-malliin ei kaiketi kunnilta kysytä. Ja jostakin  rahat on nytkin polkaistava heikkojen tukemiseksi.

Alueet ovat ilmeisesti ”vahvempia julkisia järjestäjiä”. Mutta miten tämä eroaa (muutoin kuin poliittisilta vaikutuksiltaan) kuntayhtymämallista, johon kunnat olisi vaikkapa pakotettu samaan tapaan kuin tähän malliin, ja jossa lisärahoitus olisi järjestetty valtion budjetista? Veronmaksaja maksaa viulut kaikissa malleissa, eli sote-mallin rahoitus näyttää silmänkääntötempulta.

Lehti huomauttaa, että moni kuntayhtymä on ajautunut vaikeuksiin jäsenkuntiensa riitojen vuoksi. Siksi kuntayhtymiä on vaikea pitää riittävänä ratkaisuna korjaamaan heikon hallinnon ongelmaa. Mutta tuskin riidat sote-mallissa häviäisivät? Perustettavissa uusissa hallintoelimissä on sopiva foorumi poliittiselle kisailulle ja riitelyllekin niin kuntien kuin yksittäisten poliitikkojenkin kesken.

On ilmeisesti taktiikkaa, että mallin rahoituksesta ei puhuta tämän enempää. Taustalla kummittelee alueiden veronkanto-oikeus. Se on loputon aarreaitta poliitikoille. On helppo nähdä, että verorasitus tulisi nousemaan. On toiveajattelua, että tämä sote-malli  aiheuttaisi säästöjä.

 

+6
Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu